Äänikirja – uhka vai mahdollisuus?

Mainos lupaa, että äänikirjaan voi syventyä milloin tahansa ja missä vain. Lupaukset
toteutuvat harvoin. Auton ratissa kirjan lukijan ääni hukkuu liikenteen taustahälyyn.
Intensiivinen kuunteleminen vie huomion liikenteestä samalla tavalla kuin kännykän
sormeilu. Ilmeinen riski siis.

Entisaikaan, kun kirjat olivat harvinaisia, niitä luettiin ääneen. Hiljainen lukeminen alkoi
yleistyä 1600-luvulla kirjojen hintojen laskiessa ja lukutaidon yleistyessä. Kirjoja on
kuitenkin luettu ääneen aina, satukirjoja lapsille, hartauskirjoja vanhuksille. Ääneen
lukemista tarjotaan nyt uudessa sähköisessä myyntipakkauksessa äänikirjana. Ylen
Areenalla on valikoimissaan Raamatun ja Koraanin teksteistä vanhempaan  kaunokirjallisuuteen kuten Teuvo Pakkalaan tai Volter Kilpeen. Areena on maksuton palvelu. Celia-kirjaston näkövammaisille tarkoitettu äänikirjapalvelu on toiminut pitkään. Sen valikoimissa on sekä faktaa että fiktiota.

Kaupalliset suoratoistopalvelut kuten Adlibris, BookBeat, Nextory, Podimo, Spotify tai
Storytel tarjoavat viihdekirjallisuutta dekkareista romantiikkaan, mutta tietokirjallisuuden
osuus niissä on vaatimattomampi. Nykyisin kustantaja voi julkaista teoksen painettuna
kirjana, mutta vain pienenä painoksena, koska sitä myydään pääasiassa E-kirjana tai
äänikirjana. Äänikirjapalvelut ovat tuottoisia. Kirjailijat tuntevat sen sijaan joutuneensa
ahtaalle, kun tekijänpalkkiot jäävät pieniksi. Äänikirjamarkkinoiden taustalla vaikuttavat
suuret kansainväliset kustannusalan toimijat kuten ruotsalainen Bonnier, mikä tekee
huolen ymmärrettäväksi.

Äänikirja ei puolustajiensa mielestä korvaa painettua kirjaa. Se on oma lajinsa, joka
edistää kirjallisuuden harrastusta. Asian ympärillä käyty sananvaihto on kuin 1400-luvun
pohdinta käsin kopioidun ja kirjapainossa painetun kirjan suhteesta. Käsin tehtyä pidettiin
tasokkaampana. On helppo päätellä, kumpi vei voiton. Se oli halvin ja tehokkain.

Osattiin sitä ennenkin. Itseopiskelun tueksi oli äänilevyjä ääninauhoja.
Valok. Erkki Voutilainen 1962. Museovirasto. (CC 4.0)

Kirjoittaminen ja lukeminen ovat muuttuneet nopeasti. Sähköisessä viestinnässä koodit ja
kuvat ovat syrjäyttäneet monilla aloilla kirjoitetun sanan. Ei tarvitse aina kirjoittaa ja kohta
ei tarvitse lukeakaan. Ehkä äänikirjan menestys ennakoi maailmaa, jossa mieluummin
kuunnellaan taustaviihdettä muiden puuhien lomassa kuin paneudutaan lukemaan ja
ajattelemaan. Sellaisen maailmanko me haluamme?

Pauli Arola