lauantai 23. toukokuuta 2026

Hiljaisuus puhuu pisimpään

Puiston penkillä mies, musta huopahattu silmillään.
Ajatus Aataminkylän kesään.
Pellot auringossa.
Lapset juoksevat paljain jaloin iltaan.

Kylä hengittää kuin yksi sydän.


 Asemalla pitkä hahmo kumarassa.

Lallinkorven leipä tuoksuu niukalta.

Se kohoaa kovista, hiljaisista päivistä.

Kylä puhuu köyhien äänellä.

Köyhyys ei kumarra.

 

Tuuheat hiukset lukusalissa.

Ihminen etsii ihmistä.

Varjo tunnistaa varjon.

Reunalla elämä huojuu.

Painolasti ei näy laivassa.

 

Jokainen kantaa helvettiään.

Todelliset voittajat väistyvät.

Riihimäen huone kylmenee.

Paperi odottaa sanoja.

Maailma on sana. Se jää.

 

Samuli Paronen 23.5.1917−26.8.1974

 
Leena Aaltonen
 

Samuli Parosen kirjailijalaatta
Riihimäen Kaupunginkirjaston edustalla betonimuurissa.

perjantai 15. toukokuuta 2026

Parittomien sukkien arvoitus

Parittomat sukat ovat ikuisuusaihe. Luulisi, että ongelma olisi pieni, mutta aina siitä riittää puhuttavaa.

Olin järkyttynyt, kun fiksuna pitämäni nainen kirjoitti Facebookissa, että jos sukalta katoaa pari, sen voi heittää pois. Ei niitä kuulemma jaksa säästää.

En lakkaa hämmästelemästä ihmisten jaksamisen jakautumista. Jaksetaan hyvin tehdä
tarpeettomia tai jopa haitallisia asioita - sellaisia kuin esimerkiksi suihkussa käyminen aamuin illoin - mutta ei jakseta pitää parittomille sukille omaa laatikkoa, josta aina silloin tällöin voi yhdistellä parit. 

Ajatus sukkia syövästä pesukoneesta on tietysti hauska, mutta eihän sitä kukaan tosissaan ota. Jokainen järkevä ihminen tietää, että vaikka puhtaiden pyykkien joukosta löytyisi vain sukkaparin toinen puolisko, ei se toinen ole poistunut maailmasta. Ennemmin tai myöhemmin se löytyy jostain lahkeesta, tyynyliinan sisältä tai likapyykkikorista. 

Jos sitä toista sukkaa sitten ei löytyisikään - vaikkapa vuoden tai parin sisällä - ei kai sekään niin vaarallista olisi? Eriparisia sukkia voi mainiosti käyttää ainakin kotosalla. 

Parittomista sukista voi myös tehdä yhtä ja toista. Niistä voi tehdä koiran lelun tai tassusuojuksen. Niistä voi tehdä kivoja käsinukkeja. Ihan sellaisenaan niitä voi käyttää paketointisuojina tai erilaisiin siivoushommiin: pesemiseen, pölyjen pyyhkimiseen, kenkien kiillotukseen. Lisää käyttötarkoituksia voi itse kukin keksiä itse.

Vaikka sukka on pieni verrattuna vaikkapa paitaan tai housuihin, senkin valmistaminen on vaatinut suuret määrät raaka-aineita. Jo pelkästään valmistusmateriaalin kasvatus (jos se on vaikkapa puuvillaa) on vaatinut paljon energiaa, lannoitetta ja vettä. Langaksi ja siitä edelleen kankaaksi ja valmiiksi sukaksi valmistaminen on kuluttanut lisää energiaa ja vettä, mahdollisesti myös väriaineita ja muita kemikaaleja. Sitten pakkaus ja kuljetus Suomeen. 

Ja joku heittäisi sen pois mahdollisesti jo yhden käyttökerran jälkeen, koska pari sattui katoamaan.

Tekstiilit ovat halpoja. Se on suuri harmi, sillä se saa ihmiset suhtautumaan niihin epäarvostavasti. Oikeasti tekstiilejä pitäisi käyttää niin pitkään kuin se vain suinkin on mahdollista. Rikkinäisinäkin niille voi keksiä uutta käyttöä joko sellaisenaan tai materiaalina. Jos paikat ovat niin täynnä tekstiilejä, ettei edes parittomille sukille ole tilaa, pitää pidättäytyä ostamasta enää uusia vaatteita. 

Ugh, olen puhunut! 


"Osui! Hankin orposukkalaatikon." (Lukija)


Marika Tudeer (teksti ja kuva)

Kirjoitus liittyy blogin huhtikuiseen kiertotalousviikkoon. Kirjoitus ja lukijoiden kommentit on julkaistu aikaisemmin kirjoittajan blogissa Pilkkeitä Pilpalasta.

tiistai 5. toukokuuta 2026

Runoilija vai kristallipallo?

Valokuvaaja Aarne Pietinen kuvaamassa kristallipalloa vuonna 1938.
Museovirasto.

Tulevaisuuteen kurkistaminen on vaikeaa jopa niille, jotka saavat palkkansa tulevaisuudentutkimuksesta. Tiedonalana tulevaisuudentutkimus sai alkunsa 1960–1970 -luvuilla, kun ruvettiin pohtimaan maapallon väestönkasvua, raaka-aineiden ehtymistä ja saastumista. Pohdinta jatkui, kun ongelmat muuttivat muotoaan eikä ratkaisuja löytynyt. Nyt kannetaan huolta ilmaston muuttumisesta ja luonnon köyhtymisestä. Ratkaisut ovat tulevaisuudessa. Voiko siihen kurkistaa?

Ihmiset pitivät menneinä vuosikymmeninä tulevaisuudentutkimusta eli futurologiaa yrityksenä ennustaa tulevaa. Historioitsijat, jotka olivat nähneet, miten aikaisempien sukupolvien tulevaisuuden toiveet muuttuivat nopeasti pettymyksiksi, puistelivat päätään. Tulevaisuuden ennustaminen oli heidän mielestään toivotonta.

Nykyisin tulevaisuudentutkimus ei ole kristallipalloon katsomista, vaan monien  vaihtoehtoisten tulevaisuuksien tarkastelua, jossa arvioidaan millaisia kehityssuuntia on olemassa ja millaisista vaihtoehdoista joudumme lähitulevaisuudessa valitsemaan.

Tulevaisuuteen kurkistaminen edellyttää sekä luovaa mielikuvitusta että kriittistä ajattelua. Se on todettu yrityksissä, joissa on tehty uusia aluevaltauksia ja merkittäviä keksintöjä. Tällainen on esimerkiksi Kone Oy, jonka kansainväliset laajenemishankkeet ovat saaneet viime aikoina huomiota osakseen.

Innovaatioiden taustalla on avaraa, luovuutta korostavaa ajattelua. Esimerkiksi Pekka Herlin (1932–2003) kutsui Koneen tiloihin monenlaisia ihmisiä keskustelemaan. Mukana oli myös taiteilijoita. Professori Pentti Malaska (1934–2012), joka tunnettiin visionäärisenä tulevaisuudentutkijana ja monipuolisena  ajattelijana, tiivisti ajatuksiaan runoiksi. Ei voi tietää, mistä syntyy impulssi, joka johtaa johonkin mullistavaan. Voi vain olla varma, että se ei ala omien päähänpinttymien pyörittelystä.

Kristallipallosta voi nähdä vain oman kuvansa. Siksi on parempi valita runoilija.

Järki karsii päähänpistot.
Aika ideat punnitsee,
jättää hyvät,

hylkää huonot,
antaa neuvot,
kaikenlaiset –
avaa uudelle ovensa.


Pauli Arola

Viikon lukusuositus

Mikä aforismeissa viehättää?

Olen kirjoittanut pari vuotta aktiivisesti aforismeja. Aloittamisesta on kulunut niin vähän  aikaa, että voi hyvin perustein ihmetellä, mikä...

Kuukauden luetuimmat