Tangon tarina

Päätin kokeilla tangon sanoittamista joskus 90-luvulla kirjoitettuani jo paljon hengellisiä ja lastenlauluja. Syntyikin teksti Jos minut vielä kohtaat. Se juontui  jokaiselle tutusta kokemuksesta, on ollut merkittävä ihmissuhde ja se ei enää kanna...

Olimme samoihin aikoihin säveltäjä Jukka Salmisen kanssa tehneet laulelman Savilintuni lennä, joka kilpaili Ilmajoen laulelmakilpailussa. Se soi paikallisradion karsinnoissa. Sieltä Erkki Rajamäki bongasi laulun, piti siitä ja halusi äänittää sen johtamansa yhtyeen kanssa.

Hän lähetti äänitteen  ja ehdotti, että lähettäisin tekstejä myös hänelle. Erkki johti myös Marit ja Mikot -kuoroa sekä Ilkan miehiä. Lähetinkin hänelle tekstejä, mm. tuon tangon. Kohta sävellettyään sen Erkki ehdotti, että osallistuisimme Tangomarkkinoiden uudet tangot -kilpailuun. Niin tehtiin. Yllätys, yllätys! Tango valittiin kilpailussa kakkoseksi, voitto meni Yönkuningattarelle; enkä ihmettele sitä.

Meidät kutsuttiin tangomarkkinoille Seinäjoelle palkintoa pokkaamaan. Minulle ne olivat uusi ilmiö, upea kokemus. Atso Almilan suuri tango-orkesteri oli loistava ja nuori Mika Pohjonen lauloi tangomme vaikuttavasti.

Olin Rajamäellä yötä, tutustuin myös Sariin ja Erkkiin paremmin. Hän ei ollutkaan musiikin ammattilainen, vaan hammaslääkäri, ei hänkään tiennyt, että olin saanut pappisvihkimyksen saman vuoden tammikuussa.

Nyt 36 vuoden jälkeen tiedän, että tangomme on saanut kymmeniä levytyksiä ja vuosittain se on Teosto-listojen kärjessä omien laulujeni joukossa. Tänäkin vuonna sitä laulettiin Seinäjoella miesten karsinnoissa.

Vielä merkittävämpi juttu on kuitenkin tutustuminen Erkkiin ja vuosikymmenien yhteistyö hänen kanssaan. Se on synnyttänyt mittavan joukon laulelmia, hengellisiä lauluja ja vaikka joululauluja. Myös tango Piirteittesi takaa on levytetty. - Olen matkaillut Ilmajoelle ja Seinäjoelle erilaisiin konsertteihin ja Erkki on vieraillut kuoroineen ja solisteineen Riihimäellä. Viimeksi toukokuussa hän esiintyi täällä. Kaikesta koetusta voisi kirjoittaa vaikka kirjan.

Tänä vuonna meillä oli aikomus osallistua uudestaan tangokilpailuun. Kirjoitin tekstin Kuu kuuluu iltaan, johon Erkki teki tosi viehkeän, herkän tangosävelmän. Emme ehtineet kuitenkaan saada tangoa valmiiksi ennen määräpäivää. Sitä muokattiin monta kertaa ja ulkomaanmatkakin tuli väliin. Kertosäkeen alkuunkin tuli muutos, sana "astronautti" pääsi siihen mukaan, kun uudesta  kuulennosta uutisoitiin 40 vuoden jälkeen. Astronauttihan on kuun valloittaja, siitä symboliikka. "Kuin astronautti olla tahtoisin, niin rohkeasti sinut kohtaisin."...

Miten mahtaa käydä Kuu kuuluu iltaan laululle? Me ikääntyvät tekijät emme voi seurata sen matkaa vuosikymmeniä. Mutta Susanna Starck nauhoitti  sen  studiossa heinäkuussa. Hänkin on tangomarkkinoiden laulajia. Ehkä kuulet sen jossakin ennen pitkää.

Äsken huomasin , että nämä kaksi tangoani ovat yhdessä suhteessa eri linjoilla. Ensimmäisessä kirjoitan, että emme kohtaa enää, jätän haikeita jäähyväisiä...
Tässä uudessa tahdon kohdata rohkeasti toisen ihmisen. "Ei rakkaus kuolla voinut, se alkaa uudestaan."...

Kiitos Erkki yhteistyöstä! Kiitos te 45 säveltäjää, jotka yli neljänkymmenen vuoden  laulumatkan aikana olette tehneet ihania melodioita monille laulajille.

Pirkko Arola

Kirjallisuus tekoälyn myllyssä

Olin poimimassa kirjahyllystä poistettavia teoksia, jotka olivat tulleet käyttöikänsä päähän. Yllättäen niiden joukosta putosi Sara Heinämaan ja Ilkka Tuomen vuonna 1989 julkaisema teos Ajatuksia synnyttävät koneet, joka sisälsi pohdintoja neuroverkoista ja tekoälystä.

Kiinnitin huomiota kirjaan ehkä siksi, että olin lukenut Helsingin Sanomista Kashmir Hillin The New York Timesissä alun alkaen julkaiseman artikkelin Tekoäly elämäkerturina  (27.7.2026). Hill kertoi yllättyneensä, kun paljastui, että joku oli julkaissut mitään  ilmoittamatta hänestä elämäkerran. Hankkeen takaa löytyi marylandilainen Bill Jones, joka oli ottanut harrastuksekseen tehdä tekoälyä apuneuvona käyttäen Amazonille eri ihmisten elämäkertoja. Tuotantotahti oli huikea: tavoitteena oli tuottaa kymmenen kirjaa viikossa. Mikäli artikkelin tiedot pitivät paikkansa, Hill oli joutunut melkoisen tekoälymyllyn pyöritykseen.

Tekoälyn tutkimisen juuret johtavat 1950-lukuun. Muutamien kokeiluja ja vaihtelevaa  menestystä ja pettymyksiä tuoneen vuosikymmenen jälkeen tietotekniikkaa voitiin käyttää ihmisen ajattelua muistuttavalla tavalla ongelmien ratkaisemiseen ja tuotantoprosessien ohjaamiseen. Keskusteltiin neuroverkoista, hahmontunnistuksesta ja käännöskoneista. Suomessa akateemikko Teuvo Kohonen (1934–2021) oli yksi alan kansainvälisiä tiennäyttäjä.

Varsinainen tekoälyn läpimurto tapahtui meillä 2010- ja 1920-luvuilla. Muutos oli melkoinen luovuuden ja uusien tekniikoiden voitto. Nopeasti on jo totuttu siihen, että rutiinipäätökset kuten verotus valmistellaan tekoälyn avulla. Monia teollisuuden ja markkinoinnin prosesseja ohjataan sen avulla. Tekoäly on seuralaisemme tavallisilla ostoskierroksilla ja hallitsee arkipäiväämme eikä vain sotaa käyvien maiden uusia aseita.

1990-luvulla kirjailija Jukka Parkkisen työskentelyä auttoi tietotekniikka. 

Tekoäly oli vielä haaveiden päässä toteutumisesta. (Kuva Kari Honkanen. Museovirasto.)

 

Olen koettanut seurata tapaa, jolla tekoälyä käytetään tiedonhaussa, kuvankäsittelyssä ja päätösten valmistelussa, mutta tunnen olevani auttamattomasti ”höyrykoneajan mies”. Kun olen päässyt hiukan jyvälle asioista, huomaan tekoälyn laukkaavan kuin villihevonen jo kaukana horisontissa. Se ei kuitenkaan estä pohtimasta.

Helsingin Sanomien artikkeli elämäkertojen tehtailusta sai miettimään, miten tekoäly   vaikuttaa kirjallisuuteen olipa kyse tietokirjallisuudesta tai fiktiosta. Se voi olla arvokas   apuneuvo, mutta yhtä lailla se muokkaa myös kirjallisuuden sisältöä ja esittämistapaa.

Ehkäpä osa kirjallisuudesta on tulevaisuudessa tekoälyn tuottamaa joukkoviihdettä, jossa samat juonikuviot ja henkilöhahmot toistuvat. Vain kulissit vaihtuvat. Ehkä ”käsityönä” tehdystä kirjallisuudesta tulee kallis kulutushyödyke, kun muu kirjallisuus on tusinatavaraa. Miten käy ammattikirjailijan ja hänen tekijänoikeuksiensa? Auttaako tekoäly muokkaamaan kirjallisuudesta poliittisten vallankäyttäjien tai suurten mediakonsernien hallitseman manipulointivälineen, jossa tosiasioiden ja valheiden erottaminen on entistä vaikeampaa?

Helppo on esittää epäilyksiä ja kysymyksiä, kun varmoja vastauksia ei ole saatavissa. Lukevan kansalaisen on kuitenkin syytä miettiä, mihin olemme matkalla. Oma ajattelu on paras opas arvoitusten täyttämässä tulevaisuudessa.


Pauli Arola

Riihimäen kirjailijat kartalla

Aamupostissa Nina Turunen haastatteli 27.7 professori Juhani Niemeä, joka oli saanut valmiiksi työnsä, johon Hämeen kulttuurirahasto hänet palkkasi.  Kolmellekymmenelle riksulaiselle kirjailijalle löytyi paikka kartalla, joko oman valinnan tai historiansa pohjalta.

Koska kirjallisuuden lajeja on leegio: runous, romaanit, pakinat, laululyriikka, sarjakuvat, aforismit sekä tietokirjallisuus ym. tarjokkaita olisi löytynyt varmaan toinenkin mokoma. Ketkä sinun mielestäsi puuttuvat? Mutta kartalle ei voinut tarjoutua. Juhani Niemi teki valinnat oman tutkimuksensa pohjalta. Niinpä kartalle mahtuivat yhtä hyvin kääntäjä Arto Kivimäki, tietokirjailija dekkaristi Kari Ekholm ja laulunsanoittaja Jarkko Martikainen.

Jutussa korostuu se, että täällä rautatie, varuskunta, vankila ja kirkkokin ovat rakentaneet paikkakuntaa omalla äänellään myös kirjallisesti. Lisäksi  kaupungin puistoisuus ja luonto ympärillä ovat antaneet paljon virikkeitä kirjoittajille. Siitä kiitos lehmusten istuttajille ja suunnittelijoille!

Neljä kirjailijaa on ilmoittanut omaksi paikakseen kaupunginkirjaston,
pari rautatieaseman ja pari kirkonmäen. (Valokuva tietokoneen ruudulta PV.)

Aikaisemmin kaipasin jo kartalle nuoremman polven kirjoittajia. Mutta onko niin, että kirjoittaminen on siirtynyt nettiin yhä enemmän. Toisaalta, jos ajattelen itseäni, elämän eka puolisko meni kaikessa muussa elämisessä, kirjoittamiseen tuli tilaa vasta myöhemmin. Kyllä pöytälaatikkoon kertyi silloinkin.

Kuka minusta puuttuu kartalta? Tulee mieleen kaksi ystävää ja  työtoveria. Leena Suutarla, Tiilikka, useamman runokokoelmansa kanssa. Hänen tekstinsä ylsivät virsikirjaan asti. Ja Sirpa Viherä, jonka näytelmiä katselivat tuhannet kaupunkilaiset, vaikkei niitä kai julkaistukaan kirjallisesti, sekä Pauli Arola, joka Wikipedian profiilista päätellen on ollut myös produktiivinen kirjoittaja.

Keskustelu jatkukoon!

Mutta kuka jaksaa suunnistaa kirjastoon ja kaivaa esiin kaupungin vanhimman kirjailijan K. A. Tavaststjernan, s. 1860 ja lukea hänen tuotantonsa!

Kartta on monipuolinen, kattava se ei voi millään olla, niin laajasta  asiasta on kysymys.

Aamupostin jutusta löytyy asiaa lehden facebook-sivulta (ainakin tätä kirjoitettaessa) ja Aamupostin artikkelin voi lukea täältä (kokonaisuudessaan artikkeli näkyy vain lehden tilaajille).

Pirkko Arola