Lukukokemukseni Titta Kurjen teoksesta Kun maailma kulki lävitsesi

Kustantaja: Mediapinta 2026. Kansikuva: Titta Kurki.

Hyvinkääläisen Titta Kurjen uusin runoteos Kun maailma kulki lävitsesi resonoi tähän hetkeen toivoa antavana.

Titta Kurki on kirjoittanut Mediapinnan kautta nyt kolme runokirjaa. Hänen ensimmäinen aforismiteoksensa Mielenväänteitä ja hajakokoja voitti Suomen aforismiyhdistyksen kolmen vuoden välein järjestettävän Mirkka Rekola -kilpailun  vuonna 2022. Sen julkaisivat Aurinkokustannus ja Suomen aforismiyhdistys. Sen jälkeen häneltä on ilmestynyt vielä kaksi mietelmäteosta Mediapinnan kautta.

Uusimmassa Titan runokirjassa huokuu ensimmäisenä kiitollisuus sormenpäistä maailmalle jo karanneista lapsista, elämästä juuri tässä ja nyt. Se herättää miettimään, mikä on onnea. Miten kokea ja nähdä hyvää tässä hetkessä?

Kun tein ensimmäisiä podcastejani, haastattelin silloin Titta Kurkea. Muistan hänen kertoneen, miten hän alkoi pilkkoa tekemiään lauseita: syntyi aforismeja. Nyt näyttää tapahtuneen päinvastoin. Runot ovat aforistisia ja niissä on usein joku viisas lopputulema.

Kirja on kuin terapiatauko nuorelle tai jollekin, jolla on suruja, ja kirjoittaja tai runon minä lupaa elämänlankojen kutovan hänelle uuden nutun. Samoin  kokeneelle annetaan ohje runossaan "Palaa alkuun":

"...Löydä lomaminäsi

ota aika haltuusi

anna jokaisen arvan voittaa...

älä pala loppuun

vaan palaa alkuun

sinne mistä lähdit

Sillä siellä sinua kaivataan."

Titta Kurki kirjoittaa runoja vuodenajoista, ihmisistä junissa, asemilla, muistoista, ja parisuhteesta, jossa näkyy sekä ylä- että alamäkiä. Kirja on yhtä puhelias kuin kirjoittajansa; täynnä rakkautta ja hiven pettymystäkin. Siitä aistii hänen vakaumuksensa, näkemyksensä ja asenteensa elämään. Kirjaa voisi lukea vaikka päivittäin aukeama kerrallaan ääneen yleisölle. Anti olisi runsas.

Titta Kurki on Samuli Parosen seuran ja Suomen aforismiyhdistyksen jäsen. 

Hänen aforisminsa "Ole sillä tavalla hyvä, että kelpaat ensin itsellesi." löytyy myös Riihimäen kirjaston aforisminäyttelystä kalligrafisesti toteutettuna.

Päivi Lappalainen 

Ajatuksia aforismeista ja niiden yhdistämisestä kalligrafiaan….

Miten ihanaa olikaan, kun eräänä talvisena iltapäivänä juttelimme erään ystäväni kanssa kalligrafiasta ja samassa juttelun lomassa heräsi kiva yhteistyöidea yhdistää aforismeja kalligrafisiin töihin. Niinpä päätimme siinä hetkessä yhdistää kaksi kotipaikkakuntaamme tämän ihanan idean äärelle. Siitä se lähti!

Tuumasta toimeen ja menoksi. Oman kalligrafiakurssini naiset  Kristiinankaupungissa ottivat idean ja haasteen vastaan innokkain mielin. Kansalaisopiston kurssillani oli juuri sillä hetkellä kevään lukukauden alettua mukana ihan pari viikkoa aiemmin harrastuksen aloittaneita kuin jo  useamman vuoden mukana kulkeneita. Alkaen siitä muutaman vuoden takaisesta  syksystä, kun itse aloin täällä pienellä paikkakunnallamme vetää tätä ihanaa kirjainharrastusta, jota kalligrafiaksi kutsutaan.

Yhteistyöstä syntynyt näyttelymme on esillä koko syyskuun ajan Riihimäen  kirjastossa.    Kipin kapin siis katsomaan, vielä ehtii nähdä, mitä ryhmämme sai aikaan tällä  kivalla yhteistyötoteutuksella. Kuusi aforistitaiteilijaa, joiden ajatelmista syntyi lähes  parikymmentä työtä kuudelta kalligrafiaa harrastavalta. Riihimäeltä näyttely matkaa pienen Hyvinkää-mutkan jälkeen tänne länsiosaan Suomenniemeä eli Kristiinankaupunkiin marras-joulukuuksi.

Mitä vielä keksimmekään, tällaisen äärellä on kiva jatkaa. Tämä poiki jo nyt valtavasti mukavia uusia tuttavuuksia, ideoita sekä tietoisuutta lisää molemmista kaupungeista toisillemme.

Ohessa terveisinä meiltä Kristiinankaupungista Teille Riihimäelle: mietelmiä ja ajatuksia toteutuneesta näyttelystämme, töiden tekijöiltä aatoksia tämän syksyn kalligrafian ja uusien treenien parista, viime kevättä muistellen…..

”Aforismin toteutus kalligrafiakurssilla oli hauskaa puuhaa, vaikkakin varsin haasteellinen tehtävä…….”, nyt lähdettiin tässä kohtaa opettajan johdolla kirjoittelutreeneihin terien ja musteiden pariin, joten kirjoitusharjoittelijan loppulause jäi kesken…….. kuten kalligrafiassa ja elämässä yleensäkin niin moni asia……. sitähän aforismitkin käsittelevät, kaiken keskeneräisyyttä.

”Sanat eivät katoa, ne haalistuvat……Se vain tuntui kivalta ja sanathan eivät katoa, ne tosiaan jäävät. Kivaa oli kirjoittaa näitä aforismeja ja niistä sai ajateltavaa ja elämän totuuksia. Nämä sanat vain jotenkin iskivät ja  kolahtivat.”

”Aforismitöitä oli todella mukava tehdä. Aforismi valikoitui ihan vaan  puhuttelevuuden perusteella. Tein muistaakseni neljä työtä. Töiden  ideoinnissa meidän mahtava opettaja oli apuna. Aforismeja oli paljon, mutta omat suosikit löytyivät helposti. Tällaisia töitä olisi kiva tehdä uudestaankin.”

”Kauniisti kieroon kasvaneet….. On ihanasti sanottu. Elämä on rosoista,  mutta kuitenkin kaunista. Kauneus on katsojan silmässä kuten sarveiskalvokin….. Työtä oli ihana tehdä. Sai käyttää omaa luovuuttaan, millä sai tekstin eloon.”

Kiitoksin ryhmänsä puolesta ja terveisiä Kristiinankaupungista, 

Tarja Itälaakso

Kuvat:

Sanat eivät katoa, ne haalistuvat. (Aforismi Päivi Lappalainen, kalligrafia Satu Lepistö, valokuva Tarja Itälaakso)

Koski soittaa niin kauan kuin kivet kestävät ja vesi virtaa. (Aforismi Pirkko Arola, kalligrafia  Leena Mäntylä, valokuva vitriinistä Paula Vuorinen)

 

Aforisminäyttelyn pääsee näkemään Riihimäellä 30.9. asti. Hyvinkään kirjastossa se on esillä 27.10.-6.11., minkä jälkeen se matkaa Kristiinankaupungin kirjastoon. 

Laulunsanojen synty

Laulun sanat voivat syntyä sadoilla tavoilla. Kimmoke saattaa  olla kohtaaminen, kuva, maisema, tapahtuma, yksi sana, väri, kysymys, oivallus, ihan mitä tahansa.

Kolmisen viikkoa sitten syntyi laulu seuraavasti. Kanttori Mervi Koskinen lähetti sähköpostia: Voisitko tehdä laulun syyskuiseen lohtuhuivimessuun, minä säveltäisin sen?

Lohtuhuivi, mikä se on? Seurasi vähän selvittelyä. Jossain päin Suomea olivat seurakuntien ryhmät alkaneet neuloa ja virkata huiveja läheisensä menettäneille. Ihan hyvä idea! Samantyyppinen kuin myssyn ja tossujen teko vastasyntyneille lahjaksi.

Idea otti heti tulta! Aloin kirjoittaa ja teksti läksi eteenpäin. Aika pian tuli  taas postia, sanat olivat saaneet oman sävelmän. Ja 13.9. messussa Laulun ystävät -kuoro esitti Kiitän lohtuhuivista, lisäksi kirkkoväki sai yhtyä kertosäkeeseen. Samalla ihailimme monenvärisiä käsitöitä alttarikaiteella. Aikanaan ne huivit löytävät käyttäjänsä.

          KIITÄN LOHTUHUIVISTA

1. Koditon on rakkaus nyt

    läheinen on lähtenyt.

    Näkymätön maailma

    kerran täytyy kohdata.

2. Yksinään en surussa

    muistele ja vaella.

    Seurakunnan yhteys suo

    toivoa ja kutsuu luo.

             Varjojen maan voittaja

             meille antaa valoa.

             Ylösnousseen suojaan jään

             Hän kutsuu elämään.

3. Kädet ystävälliset

    kutoi lahjat lämpöiset.

    Viluisessa vuoteessa

    kiitän lohtuhuivista.

4. Meitä saata kantamaan

    toisen taakkaa vuorostaan.

    Siunaa seurakunnassa

    arkisia hankkeita.

Pirkko Arola