Mikä aforismeissa viehättää?

Olen kirjoittanut pari vuotta aktiivisesti aforismeja. Aloittamisesta on kulunut niin vähän aikaa, että voi hyvin perustein ihmetellä, mikä niissä viehättää.

Harrastin nasevaa sanailua, mutta en ymmärtänyt pitää sitä kirjallisuutena. Muuan työtoverini sanoi tokaisujani arolismeiksi. Kun Samuli Parosen seuran entinen puheenjohtaja Matti Kettunen sairastui, joku ehdotti, että Matille koottaisiin tervehdys, johon kukin osallistuisi mieleisellään tavalla. Matti oli puhunut lämpimästi aforismeista ja kaavaillut Riihimäkeä jopa aforismikaupungiksi. Päätin koota Matille sikermän ajatelmia. Aforismien kirjoittaminen alkoi pyöriä mielessäni tervehdyksen kokoamisen jälkeen. Voisihan niiden kirjoittamista yrittää, tuumin. Rohkaisua sain vaimoltani Pirkolta.

Ikävuodet antoivat lopullisen sysäyksen. Olin tullut elämänvaiheeseen, jossa tunsin
tarvetta selvitellä suhdettani sekä vanhenemiseen että maailmanmenoon. Maailma muuttui niin nopeasti, että muutoksia ei voinut jättää kommentoimatta. Sitä olen tehnyt kirjoittamalla ajatelmia. Pohdin, mutta en halua julistaa enkä  tarjota valmiita vastauksia. Minulle aforismit ovat keino kyseenalaistaa vakiintuneita käsityksiä, kiinnittää huomiota epäkohtiin ja arvioida tulevaisuutta. Ajatelmat ovat keskustelupuheenvuoroja.

Aforismeissa viehättää niiden iskevyys. Niiden avulla voi iskeä naulan kantaan ja herättää lukijat ajattelemaan omilla aivoillaan. Tietotekstit syntyvät hitaammin. Aforismien kirjoittaminen on jännittävä uusi haaste. Esikoiskokoelmani Januksen kahdet kasvot ilmestyi vuonna 2025. Kuluvana keväänä ilmestyy uusi kokoelma, Suuri Rantatie.  Kirjoittamista on vaikea lopettaa, kun on sen makuun päässyt.

 Kirjan julkaisija: Samuli Parosen seura 2025.

Graafinen suunnittelu ja taitto Anne Ikonen.

Ihmisarvo

     + Jos ihmisarvoon voisi sijoittaa, sitä voisi myydä tarvitseville.

     + Onko voima ihmisen arvon mitta?
         Ei kai ihmisiä voi härkään verrata.

     + Tavallisten ihmisten kanssa on tultava toimeen, kun täydellisiä ei ole saatavilla.

     + Hyväksyminen ei ulotu kaikkiin, mahtaako olla edes kaikille tarkoitettukaan?

     + Ajatteleminen on tie lähimmäisten hyväksymiseen ja avain ihmisarvon ymmärtämiseen.

Pauli Arola

Kiehtova kieli

Yksi kiehtova ilmiö on ihmisten tyyli. Miten Sibeliuksen musiikin tunnistaa ennen pitkää sitä kuunnellessaan ja nähdessään pätkän Tšehovin novellista tai Aleksis Kiven luontokuvauksesta arvaa kohta kirjoittajan. 

Kieli on kuin vesi, joka on eri tavoin liikkeellä meren vaahtopäänä tai pienenä lirittävänä purona yllättävässä maastossa. Ilmankos lukemisen ystäviä riittää, kun valinnan varaa löytyy!

Vastaavasti asiatyylillä, sanomalehtikielellä kirjoitettua kaunokirjallisuutta ei monikaan jaksa lukea, eikä sen kirjoittajaa tunnista, ellei kurkista kirjan kannesta.  Joku onkin verrannut moneen kertaan samalla tavalla käytettyä kieltä kerran syötyyn ruokaan. Se ei ole enää tuoretta. Tässäpä haastetta meille kirjoittajille!

Miten oma, ainutlaatuinen kieli ja tyyli syntyy? Kai se alun perin kasvaa siitä, ettei meitä löydy täältä kahta samanlaista. Lisäksi elämän vaiheet muokkaavat, niin kuin puuta, joka saa tuulta, sadetta, myrskyä ja hellivää päivänpaistetta oksilleen ja juurilleen.

Kirjoittajaa koulivat tehokkaasti toiset kertojat. Lukeminen on parasta sytykettä.

Jää vielä  jäljelle  jotain sanomatonta. Siksi uusien kertojien  kannattaa tarttua kynään, jos eivät ole jo sitä tehneet!

''' Kasvaakseen siemenen on rikottava suojakuorensa.

''' Taide synnyttä löytymättömän. Löytymätön synnyttää taiteen.

''' Jos puhuu omaa kieltään on kotonaan kaikkialla.

                                                    (Aforismit ovat Pirkko Arolan aforismikirjoista.)

Pirkko Arola

Hämmentäen löydät sattumia

Nurmijärveläinen kirjailija Kyösti Mäkinen julkaisi ajatelmakokoelman  Hämmentäen löydät sattumia (Momentumkirjat, 2026). Hän voitti jo vuonna 2014 Lassi Kämäri -aforismikilpailun ajatelmallaan: "Maailma eriarvoistuu - rikkaat saavat pitää varansa."

 

Kyösti Mäkinen (Kuva: Juha Kettunen)

Kyösti Mäkisen kirjoittajan ura alkoi, kun hän sai Kirjoittajayhdistys Paltan novellikilpailussa toisen sijan vuonna 1984. Fiktiivinen tarina sijoittuu öljynporauslautalle Norjaan todelliseen miljööseen.

 

Aforismit alkoivat kiinnostaa, kun Suomen aforismiyhdistys perustettiin vuonna 2005 ja hän tapasi sen puheenjohtaja Sami Feiringin. Feiring pyysi häneltä muutamia aforismeja ja ne saivat niin hyvää palautetta, että ylsivät Tiheiden ajatusten kirjaan, joka julkaistiin 2011. Tämän jälkeen Mäkinen voitti Lassi Kämäri -aforismikilpailun kolme kertaa peräkkäin ja päätti, että ei enää osallistu. Kuitenkin voitoista innostuneena hän teki aforismikirjan.

 

Esikoisromaani sai alkunsa aforismista

 

2021 Enostone julkaisi Mäkiseltä hyvät arvioinnit saaneen, Jämsän Koskenpäälle sijoittuvan esikoisromaanin Yksi huone kylmillään. Teos sai alkunsa hänen ajatelmastaan: "Lapsuudessa rakennetaan riippa tai kivijalka." Hänen kannustajansa, edesmennyt kirjailija Sirkka Laine-Siren arvioi esikoiskirjaa: "Romaania lukiessa hykerryttävät itku ja nauru, niin elämänmakuista tämä kirjallinen mosaiikki on."

 

Klassikoista Mäkinen on hurmioitunut Karamazovin veljeksiin ja Seitsemän veljeksen kieleen. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat hänen elämänsä tärkeimmät harrasteet, aforismit hyvää aivojumppaa.

     - Romaani, josta suorastaan sokaistuin, oli norjalaisen Frode Gryttenin kirjoittama Päivä, jona Nils Vik kuoli (WSOY, 2023). Se sai vuonna 2023 Norjan arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, Brageprisenin, innostuu Mäkinen ja jatkaa: 

     - Kirja on ylistys arkielämälle, rakkaudelle ja luonnolle.

Mäkinenkin viihtyy vapaahetkinään luonnossa muun muassa hiihtäen.

 

Hurmeen Nyljetyt ajatukset sysäsivät aforismikirjan alkuun

 

Teatteriohjaaja, kirjailija Juha Hurmeen teos Nyljetyt ajatukset (Teos, 2014) oli lähtökohta Kyösti Mäkisen aforismikirjalle, koska se oli täynnä hämmentäviä sattumia. Hurme on ilmeisen hurmioitunut Mäkisen teoksesta ja aikoo jatkossakin siteerata kirjan aforismeja, ei ainoastaan teoksen takakannessa.

 

Mäkinen mainitsee myös käyneensä edesmenneen kirjailija Torsti Lehtisen filosofian kursseilla ja ystävystyneensä hänen kanssaan kiivaan väittelyn kautta. Mäkinen sanoo oppineensa Lehtiseltä elämää ja filosofiaa sekä kaksi tärkeää sanaa, kiitos ja anteeksi.

     - Näillä sanoilla pääsee jo pitkälle, muistuttaa hän.

 

Pyydä anteeksi, vaikka ei annettaisi.

Anna anteeksi, vaikka ei pyydettäisi.

         Kyösti Mäkinen

 

By the way:

Tapasin Kyösti Mäkisen ensimmäisen kerran jo vuonna 2013, kun hän kyyditsi minut Imatran juna-asemalta Ruokolahdelle Kirjoittajayhdistys Paltan 50-vuotisjuhliin. Lausuin siellä oman esikoisteokseni runoja. 

Sittemmin tapasin hänet muun muassa Myllykosken kirjamessuilla esittelemässä esikoisromaaniaan. Pöhheikköpohheemiksikin luonnehdittu lahjakkuus on myös Samuli Parosen seuran jäsen. Jos hänen esikoisromaaninsa on vakavan humoristinen, niin aforismikokoelma ottaa kantaa yhteiskunnallisesti, sisältää persoonallisia oivalluksia ja saa lukijan lampun syttymään. 

Samuli Parosen johtopäätös oli: "Olen miettinyt viisikymmentä vuotta ja tullut siihen tulokseen, että maailma on sana."  Sitä vastoin Mäkinen on miettinyt viisikymmentä vuotta, mitäköhän Paronen sanatarkasti tarkoitti. 

 

Päivi Lappalainen

Sureva tytär (Aforismeja)

Luin joku aika sitten Hesarin mielipidesivulta surevan tyttären pahanmielen ilmaisun. Hänen iäkkäät vanhempansa ovat joutuneet hoito-organisaation toimesta erilleen viettämään viimeisiä vuosiaan. Päivittäinen ikävä painaa molempia.

Tuli mieleeni, miten törmäsin samanlaiseen tapaukseen jo yli kymmenen vuotta sitten ja ihmettelin sitä. Silloin syntyivät nuo aforismit.

Nyt tilanne näyttää vain liukuneen yhä enemmän samanlaiseen suuntaan. Mitä pitäisi yhteiskunnan, siis meidän tehdä asialle?

   Toisen sairaudella ei voi tehdä tervettä voittoa.

   Milloinkaan emme ole olleet näin vauraita, emmekä näin köyhiä vanhustenhoidossa.

   Kunnes kuolema teidät erottaa. Tai vanhainkodin byrokratia.

   Ei saanut vierihoitoa, sylihoitoa, katkaisuhoitoa, jatkohoitoa, vasta saattohoitoon havahduimme.

   Ei elämä hoida, ellei hoitavia käsiä ole.

   Syntymä on lupaus. Kuolema tilinteko.

   Milloin koittaa aika, jolloin kaikki maailman tytöt saavat syntyä.

   Kärsimyksen kätkyt karkoittaa katsojat.

   Pirkko Arola

Aforismit kirjasta Puu etsii varjoaan, aforismeja, Samuli Parosen seura ry, 2011.
Kirjan kannen kuva on taiteilija Marjukka Paunilan maalaus.

Kevään tietokirjatarjotin

Launeen koulun pysäkillä  koululaiset tungeksivat kirjastoautoon.
Lukuinto johtaa tietoon ja ymmärtämiseen. Ymmärtäminen on viisauden portti. 
Valokuva Tiina Rekola 2005. Lahden museot.

Ilman tietoa ei voi tehdä viisaita päätöksiä, toteaa toimituspäällikkö Roosa Pohjalainen Gummeruksen 2026 kevään kirjakatalogin esipuheessa. Tiedon on oltava avointa ja vapaata. Siksi on tuotettava laadukasta tietokirjallisuutta lukijoiden käyttöön.

Silmäilin kevään 2026 kirjakatalogeja selvittääkseni, millä tavalla ne esittelivät  tietokirjauutuuksia. Selasin Atenan, Gummeruksen, Into-kustannuksen, Kariston, Liken, Nemon, Otavan, Schildts & Söderströmsin, Siltalan, Tammen ja WSOY:n luetteloista elämäkertoja ja muistelmia, historiaa ja yhteiskuntaa, tositapauksia, hyvinvointia ja elämäntaitoa käsitteleviä teoksia. Kirjoja kertyi lähes 130.

ISBN-tunnuksesta päätellen painetun kirjan rinnalle on tulossa sekä E-kirjoja että  äänikirjoja, mutta luettelot eivät kerro, miten tuotteita aiotaan markkinoida. Niitä on Into-kustannuksen, Siltalan, Schildts & Söderströmsin, Tammen ja WSOY:n valikoimassa. Into-kustannuksella ja Tammella on muutama englanninkielinen teos. Kansainvälistyvät markkinat kiinnostavat ja E-kirjoille avautuu uusia mahdollisuuksia. Myös kirjailijakunta näyttää muuttuvan. Tekijöinä on enemmän naisia kuin menneinä vuosikymmeninä. Naisista kirjoitetaan myös enemmän.

Osa kustantamoista esittelee muistelmia ja elämäkertoja kuin dekkareita: kirjan sanotaan paljastavan salaisuuksia ja kertovan järkyttävistä ihmiskohtaloista. Menneiden aikojen vaikuttajasta kuten Tekla Hultinista on vaikea löytää suuria salaisuuksia. Riikka Purran elämäkerran perusteena on hänen asemansa vaikuttajana. Näyttelijä Heikki Kinnunen tai kanadalainen traumoista kirjoittanut lääkäri Gabor Maté tyydyttävät lukijoiden uteliaisuutta. Luetteloita selatessaan huomaa, että tietokirjoja voidaan markkinoida kuin viihdettä. Ovatko itse tietokirjatkin muuttuneet? Kirjan myyntimenestyksen ulkomailla uskotaan  parantavan sen kotimaista menekkiä. Kustantaja luo siis ennakkomielikuvia tuotteestaan.

Suomen sotavuodet ja toinen maailmansota ovat tavanomaisia kiinnostuksen kohteita. Putinin Venäjä ja Trumpin Yhdysvallat saavat huomiota ajankohtaisuudellaan. Turvallisuus mietityttää, mutta laajempaa kansainvälisen järjestelmän hajoamisen pohdintaa voisi olla enemmän. Suuri osa kirjakatalogien uutuuksista on vuoden tai parin takaisia. Maailma muuttuu nopeasti ja tietokirjatuotannon on vaikea pysyä perässä. Hyvinvointi- ja elämäntaito sisältävät psyykkisten ongelmien, vaihdevuosien ja työyhteisöongelmien pohtimista. Eikö muuta ajankohtaista voisi löytyä?

Kevään 2026 kirjakatalogien mainoslauseet peittävät sen, että luonnon köyhtymisestä, ilmaston muuttumisesta, tekoälystä tai vihreästä siirtymästä kirjoitetaan vähänlaisesti. Miljoonista ja rikastumisesta kirjoitetaan, mutta ei varsinaisesta taloudesta. Osa kustantamoista esittelee teoksiaan sensaatioina tai resepteinä elämän laadun parantamiseksi. Ajatusten heppoisuutta on vaikea korvata viihteellisyydellä. 

Varjoon saattavat jäädä hyvin laaditut tietokirjat kuten Liisa Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Olen samaa mieltä Roosa Pohjalaisen kanssa hyvän tietokirjallisuuden  tarpeellisuudesta. Sellaista tarvitsee tavallinen lukija ja sen synnyttämiseksi on tehtävä työtä.

Pauli Arola