Hämeen kirjailijoita

Samuli Parosen seura julkaisi Peiliin piirretyssä kaupungissa vuonna 2020 pienet henkilökuvat yhdeksästä riihimäkeläiskirjailijasta.

Heitä ovat :

Irma  Airisto, Reko Lundan, Veijo Meri, Samuli Paronen, Tuovi Perttunen, Leena Tiilikka (Suutarla ), Aaro Vakkuri, Juha Vakkuri ja Anja Vammelvuo.

Pari vuotta myöhemmin Hämeen Rahasto jakoi apurahan professori Juhani Niemelle Hämeenlinnan, Riihimäen ja Forssan kirjailijoiden kartoittamiseksi.  Hämeenlinnan kartta on jo valmis ja se löytyy Hämeen Rahaston sivulta. Kannattaa käydä katsomassa! Kartta on myös digitoitu. Riihimäen ja Forssan kartat ovat puolestaan valmistumassa. Yhteensä näistä kaupungeista löytyy 125 kirjailijaa, heistä puolet ovat hämeenlinnalaisia.

Veijo Meri kuuluu Riihimäen ja Hämeenlinnan kartalle. Myös Kyllikki ja Tapani Immonen ovat sekä Riihimäen että Forssan kartalla.

Luulen, että jo kesällä voimme tehdä kaupunkikävelyn näiden noin kolmenkymmenen paikallisen kirjailijan jalanjäljillä. - Uskoisin, että Peiliin piirretyn kaupungin 9 kirjailijaa löytyvät kirjailijapolulta. Keitä muita veikkaisit olevan mukana joukossa?

Entä kuka on suosikkisi paikallisista sanankäyttäjistä? Kerro ja samalla siitä, miksi pidät juuri hänen tavastaan avata maailmaa lukijalle.

Pirkko Arola

Mato-onki ja tilkkuja

JUHANI JA SAMUEL OVAT KÄVELEMÄSSÄ ISÄNSÄ KANSSA JOELLE  KALASTAMAAN. HEILLÄ MOLEMMILLA ON IHAN TAVALLISET MATO-ONGET MUKANA. ISÄLLÄ ON VIRVELI.

      - JUHANI OTITKO MUKAASI MATOASTIAN? KYSYY SAMUEL.

      - OTINHAN MINÄ, SE ON TÄSSÄ ÄIDIN OMPELEMASSA TILKKUKANGASKASSISSA.

      - NO HYVÄ, SANOO SAMUEL.

ÄITI OMPELEE KAIKKEA KIVAA VANHOISTA VAATTEISTA, JOITA EI ENÄÄ KÄYTETÄ. NUKKEJA, NALLEJA, KASSEJA JA VAIKKA SÄNGYNPEITTEITÄ.

Kuva: PV

JOKI EI OLLE KAUKANA HEIDÄN KODISTAAN. MUTTA JOELLE HE EIVÄT SAA MENNÄ ILMAN AIKUISEN SEURAA. KOSKA OVAT VASTA VIISI- JA KUUSIVUOTIAAT TENAVAT.

HE YLITTÄVÄT PELLON, JOSSA ON HEVOSPOLKU. SE VIE  HEVOSAITAUKSEEN, JOSSA ON JUURI RATSASTUSTUNNIT MENOSSA. HE PYSÄHTYVÄT HETKEKSI IHAILEMAAN VALKO-RUSKEAA HEVOSTA.  INKKARIHEVOSTA, JUHANI TOTEAA. AITAUKSEN TAKANA VIRTAA JOKI.  SINNE HE OVAT MENOSSA. JOELLE KALAAN.

      - HEI! MIKÄ TUOLLA HEINIKOSSA ON? HUUTAA SAMUEL.

POJAT JUOKSEVAT PELLOLLE, JOTAIN AURINGOSSA KIILTÄVÄÄ KOHTI. JA PIAN HE HUOMAAVAT RUOHOTUPSUN ALTA PILKOTTAVAN LIMUTÖLKIN.

      - ISÄ ODOTA! HUUTAA JUHANI.

      - MITÄ LÖYSITTE? JOS SE ON TYHJÄ JUOMATÖLKKI, NIIN OTTAKAA  MUKAAN. LAITETAAN SE KOTONA OLEVIEN MUIDEN TYHJIEN TÖLKKIEN SEKAAN. VIEDÄÄN KIERRÄTYKSEEN.

      - ON SE! POJAT KILJUVAT YHTEEN ÄÄNEEN.

PIAN HE SAAPUVAT JOELLE. ASTELEVAT ISÄN PERÄSSÄ JOEN RANNAN LÄHEISYYDESSÄ OLEVALLE NUOTIOPAIKALLE. LASKEVAT MATOASTIAKASSIN JA ONKENSA MAAHAN. ISÄ ALKAA HETI  KALASTELEMAAN. VISKOO VIRVELIÄ VAUHDIKKAASTI, HYVÄ, ETTEI JÄÄ KIINNI KOIVUN ALAOKSIIN. JOLLAKIN NIIN ON KÄYNYTKIN. JA SE JOKU? ON JÄTTÄNYT PUUN OKSAAN ROIKKUMAAN KATKENNEEN SIIMAN, JOSSA ON KOHO KIINNI, EI OLE VAIVAUTUNUT OTTAMAAN SITÄ PUUSTA IRTI.

SAMUELIA HARMITTAA, KUINKA LUONTOON JÄTETÄÄN KAIKENLAISTA  ROMUA. HÄN YLETTYY JUURI JA JUURI KOIVUN ALAOKSAAN JA YRITTÄÄ IRROITTAA SIIMAN. ISÄ HUOMAA SAMUELIN TOUHUT JA TULEE AUTTAMAAN. YHDESSÄ HE SAAVAT SIIMAN IRTI PUUSTA.

JUHANI ON SILLÄ VÄLIN LÖYTÄNYT PIENEN KAPULAN, JONKA YMPÄRI  SAMUEL PYÖRITTÄÄ SIIMAN JA LASKEE SEN MATOSANGON VIERELLE.  SILLÄ AIKAA ISÄ ON SAANUT KAKSI AHVENTA. JA SAMUEL LÖYTÄNYT TAAS  JOTAIN KOTIIN VIETÄVÄÄ.

SAMUEL KANTAA KAKSI OLUTÖLKKIÄ EDELLISEN LÖYTYNEEN TÖLKIN   VIEREEN, JA POJAT KOLUAVAT LÄHISTÖLLÄ OLEVAN JOKAISEN PUSKAN JUUREN. JA LÖYTÄVÄT LISÄÄ TÖLKKEJÄ JA YHDEN LIMSAPULLONKIN. 

HE KERÄÄVÄT KAIKKI SAMAAN PAIKKAAN.

TUNTI JOELLA ON KULUNUT VIKKELÄÄN. POJAT OVAT SIISTINEET JOEN VARTTA TYHJISTÄ JUOMATÖLKEISTÄ.

      - EN YMMÄRRÄ? SANOO JUHANI. MIKSI EIVÄT VOI VIEDÄ ROSKIAAN  POIS? VAAN SOTKEVAT LUONTOA.

      - NO NIIN POJAT, NYT SYÖDÄÄN EVÄÄT. TEHÄN ETTE OLE VIELÄ  KALASTANEET YHTÄÄN. LAITTAKAAHAN MADOT KOUKKUUN JA KÄYKÄÄ TUOHON RANTATÖRMÄLLE ONKIMAAN. NIIN MINÄ LAITAN EVÄSTÄ ESILLE TUOLTA REPUSTANI, ISÄ TUUMAA.

POJAT TOTTELEVAT JA KÄYVÄT ONKIMAAN. SAMUEL SAA HETI APPURAN, SAMOIN JUHANIKIN SAA MYÖS AHVENEN. NYT HEILLÄ ON JO KOTIIN VIETÄVÄKSI YHTEENSÄ NELJÄ AHVENTA.

      - KYLLÄ ON HYVÄT VOILEIVÄT JA MEHUT, POJAT JUTTELEVAT  SYÖDESSÄÄN.

ÄITI ON LAITTANUT BANAANITKIN JOKAISELLE MUKAAN. BANAANIN  KUORET VIEDÄÄN TAKAISIN KOTIIN NIINKUIN KAIKKI MUUKIN JÄTE.

      - TEPÄS OLETTE LÖYTÄNEET PALJON TÖLKKEJÄ. PITÄISKÖHÄN TUO
MATOSANKO KANTAA ILMAN KASSIA KOTIIN. SIINÄHÄN ON SANKA. JA  LAITTAA NUO TÖLKIT JA PULLOT KASSIIN, SANOO ISÄ.

      - JUU TEHDÄÄN NIIN, TUUMAA JUHANI, JOKA LAITTAA JO ONKEAAN
KASAAN.

ISÄ JA SAMUELKIN LAITTAVAT ONKIVÄLINEENSÄ KOTIIN VIENTIKUNTOON.  SITTEN HE LÄHTEVÄT KOTIA KOHTI TYYTYVÄISINÄ SAALIISIINSA, JA RAIKAS ILMA ON TEHNYT KAIKILLE HYVÄÄ.

KOTONA ÄITI KEHUU POIKIA LUONTOYSTÄVÄLLISIKSI MUKULOIKSI JA PERKAA KALAT SEKÄ PAISTAA NE SILLÄ VÄLIN, KUN SAMUEL, JUHANI JA ISÄ KÄYVÄT VIEMÄSSÄ PULLOT JA TÖLKIT KIERRÄTYKSEEN JO KOTONA OLLEIDEN TÖLKKIEN KANSSA. JA POJAT SAAVAT PALAUTUSTÖLKEISTÄ JA PULLOISTA KERTYNEET RAHAT ITSELLEEN. SEN JÄLKEEN HE SYÖVÄT ONKIMANSA KALAT.

Arja Hesenius-Pihlaja 2026

 Samuli Parosen seura osallistuu Riihimäen kaupungin  kiertotalousviikkoon  13.-19.4.2026. Viikon jokaisena aamuna seura julkaisee blogissaan yhden  kirjoittajan tekstin aiheesta.

Keppi-ihminen

Kuva: Titta Kurki

Lähes jokainen on varmasti joskus elämänsä vaiheessa ollut, tai ainakin nähnyt  kyseisen keppi-ihmisen. Keppi-ihmisiä on kaikenikäisissä. Keppi-ihmisen tunnistaa yksinkertaisesti siitä, että hänellä on keppi kädessä.

Mikä siinä onkaan niin mukavaa ottaa se keppi käteen luonnossa kulkiessa. Se ikään kuin tarttuu käteen. Kutsuu jakamaan yhteinen taival. Mikä ihana yksinkertaisuus, mutta niin kiehtova ja sukupolvelta toisille säilyvä.

Näin liikennevaloissa isän ja pojan. Pieni ihminen oli hyvin tyytyväinen saadessaan
kulkea valitsemansa kepin kanssa. Isä varmasti iloitsi myös tästä edullisesta lelusta,
joka todennäköisesti oli löytynyt matkan varrelta ja saattoi päätyä kotiin asti, saattoi
päätyä vaikka kokonaiseen kokoelmaan. Kaikkea on tarjolla runsain mitoin, silti joku yksinkertainen ja kestävä saattaa olla se kaikkein tärkein.

Ei kaiken tarvitse aina olla uutta, voi olla myös vanhaa, lainattua tai.. sinistä.

Välillä on päiviä kun on varaa tuhlata aikaa, mutta ei halua tuhlata rahaa, silloin on
mukava suunnata kirpputorille. Onneksi niitä on paljon ja tavarat vaihtavat omistajaa tiuhaan tahtiin.

Usein päätän olla ostamatta mitään, mutta kummasti saattaa jäädä käteen joku
vastustamaton löytö, joka vasta kotona ikään kuin kertoo, ettei löydäkään
paikkaansa. Silti sen matka jatkuu. Ei ehjää ja hyvää heitetä roskiin vain siksi, että
siihen kyllästyy tai se ei sovikaan värimaailmaan. Aina on joku, jonka värimaailma ja koti voi tarvita juuri sen mistä itse haluaa luopua. Nytkin katsellessani ympärilleni olen iloinen niistä tavaroista jotka ovat olleet jonkun muun, mutta nyt koristavat tai ovat hyödyksi omassa taloudessani, kunnes niiden matka jälleen jatkuu, ja niin huomaan olevani osa kiertotaloutta ja se kuulostaa hyvältä.

Saatamme hieman tarvita keppiä ja porkkanaa, että jatkossakin arvostamme yhä
enemmän kierrätystä ja sen tuomia hyviä puolia.

Titta Kurki

 Samuli Parosen seura osallistuu Riihimäen kaupungin  kiertotalousviikkoon  13.-19.4.2026. Viikon jokaisena aamuna seura julkaisee blogissaan yhden  kirjoittajan tekstin aiheesta.

Kierrätys on muotia

Onko sinulla tapana viedä kierrätykseen itsellesi  tarpeetonta tavaraa tai kiertää etsimässä tarpeellista käytettyjen joukosta?

Ilmeisesti se on muotia, koska jo 80% alle kolmekymmentävuotiaista osti käytettyjä vaatteita Suomessa. Vaatteet olivatkin suosituin kohde, mutta myös koneita, urheiluvälineitä ja kodin tavaraa menee kaupaksi.

Tai mitä on sanottava siitä, että pääkaupunkiseudun  suurimpaan kierrätyskeskukseen Espoon Nihtisiltaan tuodaan joka viikko 80 tonnia eli neljä rekallista tavaraa. Tavara huolletaan ja pannaan myyntiin. Vaatteissa kysytyimmät materiaalit ovat silkki, villa ja nahka. Myös verkkokaupassa markkinat ovat aktiiviset käytetyn tavaran suhteen.

Riihimäen Kellari 16.4. (Kuva: PV)

Hesarin 13.3. ilmestyneessä jutussa sanotaan, että Suomi ja Puola ovat kierrätyksen kärjessä, vähiten kierrätetään Aasian maissa.

Aamuposti puolestaan vertaili jutussaan 14.3. lähiseutujen vaatekierrätystä UFF:n tilastojen valossa. Kärjessä olivat Riihimäki ja Loppi. Riihimäellä kiersi 2,9 kg vaatetta asukasta kohti ja Lopella 2,8 kg. Jonkin verran asiaan vaikutti myös keräyslaatikoiden määrä, Riksusta löytyi 8 laatikkoa.

Hämeen kaksi muuta kaupunkia olivat vielä aktiivisempia, nimittäin Forssassa vietiin UFF:n laatikoihin 4,2 kg asukasta kohti ja Hämeenlinnassa 3,2 kg.
Koko Suomen keskiarvo UFF:ssa oli 2, 2 kg.

Lisäksi ainakin Riihimäen seurakunnassa toimii vaatteiden kierrätys, kierrätyspiste on Hämeenkadulla, ja kaupungin monilla kirpputoreilla saavat vaatteet ja muu tarpeellinen uuden käytön päivittäin.

Kaupungin oma kierrätyskeskus palvelee monipuolisesti, sieltä saa huonekaluille hankittua myös kotiinkuljetuksen.

Pirkko Arola

 Samuli Parosen seura osallistuu Riihimäen kaupungin  kiertotalousviikkoon  13.-19.4.2026. Viikon jokaisena aamuna seura julkaisee blogissaan yhden  kirjoittajan tekstin aiheesta.

Ole kuin mummo

Lähes lehdessä kuin lehdessä on nykyisin erilaisia energian- ja rahansäästövinkkejä. Se on hyvä. Jonkun itsestäänselvyys ei välttämättä ole sitä toiselle, joten säästökeinoja on hyvä listata. 

Useimmat vinkit eivät ole uusia ollenkaan. Päinvastoin. Oma vinkkini on tässä:

Ole kuin mummo!

Kyllä, juuri se mummo, jolle on viime vuosikymmenet naureskeltu. 
Se mummo, joka sammuttelee valoja ja säästää narunpätkät ja kaupan ruokarasiat. 
Ei muuten naureskella enää, ja se on erinomainen asia.

Muistellaanpa vähän lisää mummoa.

Mummo ei kulje ympäri vuoden sisällä kesävaatteissa, vaan pukeutuu vuodenajan mukaan. Talvella sisällä käytetään villasukkia. Hartialiinakin on mainio keksintö, samoin paksumpi peitto talvisaikaan.

Mummo ei käy joka päivä suihkussa. Miksi kävisi? Saunominen kerran tai joskus kaksi viikossa riittää mainiosti. Suihkujen sijasta kantovesi saa hyvin muistamaan, ettei vettä kannata lotrata turhaan, varsinkaan kuumaa vettä. Viikon varrella voi pestä tarvittavat paikat lavuaarissa tai pesuvadissa.

Uusia vaatteita ei tarvitse hankkia vähän väliä. Jos vaate pysyy päällä, se on hyvä kotioloissa. Pyhävaatteet ovat erikseen, niitä voi käyttää kyläilemään tai kaupungille lähtiessä.

Mummo osaa myös korjata vaatteitaan ja muokata pikkuvikaisista vaatteista uusia. Mummolle ei tulisi mieleenkään heittää vaatetta pois, jos siinä on pieni reikä tai se on kulunut. Loppuun käytetystä vaatteesta tulee siivousrättejä, niitäkään ei tarvitse erikseen ostaa.

Mummo ei pese vaatteita jokaisen käytön jälkeen. Hän tietää, ettei vaate likaannu kertakäytössä. Aluspaidan ja esiliinan käyttö suojaa isompia vaatteita likaantumiselta. Jos mummolla on pesukone, hän odottaa sen täyttymistä ennen kuin käynnistää sen.

Paikasta toiseen pääsee kävellen, pidemmät matkat junalla tai bussilla. Jos autolla joutuu kulkemaan, autossa on useampi kuin yksi ihminen. Naapurin voi pyytää mukaan kauppareissulle.

Mummo hakee metsästä sienet ja marjat. Ne säilötään kuivaten ja hilloten, ei pakastamalla. Syksyn puuhia ovat muun muassa ikkunoiden tilkitseminen. Talvella ikkunoita avataan harvoin. Kesällä ikkunat pidetään niin ikään kiinni, jotta sisään ei tulisi kuuma. Ilmalämpöpumppua mummo ei tarvitse.

Kuva: Marika Tudeer

Mummo kutsuu usein ruokavieraita. Samalla ruuanlaittovaivalla ja -energialla valmistuu ruokaa isommallekin joukolle. Vastaavasti mummo kyläilee itsekin usein, yhteys muihin ihmisiin pitää virkeänä ja vaalii mielenterveyttä. 

Mummo tekee itselleenkin useamman päivän ruuat kerralla. Ruoka säilyy mainiosti jääkaapissa vaikkapa viikon, pakastaa ei tarvitse. Talvella ruoka säilyy verannalla tai parvekkeella.

Keitinvesiä ei heitetä viemäriin kuumana, vaan jätetään jäähtymään ja lämmittämään huoneilmaa.

Kauppaan lähtiessään mummo tietysti ottaa mukaansa kauppakassin. Kankainenkin kassi mahtuu taskuun, ja muovikassin voi käyttää moneen kertaan. Leipien muovipussit mummo tietysti säästää ja käyttää uudelleen milloin mihinkin. Mummolle ei tulisi mieleenkään ostaa koirankakkapussiksi sitä varten valmistettuja, uusia pusseja.

Mummo ei lentele ulkomaille. Kotikulmilla riittää ihmeteltävää, kunhan pitää silmät auki ja mielen avoimena. Kauempaa kotimaasta löytyy vielä enemmän näkemistä ja kokemista. 

No mutta. Nythän tästä tuli pitkä lista asioita. Se ei ollut tarkoitus. 

Ohjehan oli yksinkertainen: ole kuin mummo. 

Ja ne kaupan muovirasiat ovat kuulkaa ihan käyttökelpoisia ruuan säilytykseen ja jopa pakastukseen. Yhtä käyttökelpoisia kuin leipäpussit koirankakkapusseina.

Marika Tudeer

(Kirjoittaja on julkaissut kirjoituksen vuonna 2022 blogissaan Pilkkeitä Pilpalasta.)

 Samuli Parosen seura osallistuu Riihimäen kaupungin  kiertotalousviikkoon  13.-19.4.2026. Viikon jokaisena aamuna seura julkaisee blogissaan yhden  kirjoittajan tekstin aiheesta.

Uusia ideoita kiertotalouteen?

Maatalousyhteiskunnassa tunkio levitettiin lannoitteeksi, rikkoutuneita rekiä korjattiin ja emännät kutoivat räsymattoja. Kierrättäminen oli osa arkea ja taloudenpito arkista järjen käyttöä. Kestäviä ja pitkäaikaisia tuotteita arvostettiin. Miksi vietämme kiertotalousviikkoa, vaikka elämme kehittyneemmissä oloissa? Syyt löytyvät pari viimeisimmän vuosisadan tapahtumista.

Matonkuteita (Museovirasto)

Teollistuminen käynnisti taloudelliseen kasvun. Kun huolena oli kasvun jatkuminen, ruvettiin markkinoimaan merkkituotteita ja lopulta kertakäyttötavaroita. Jos tuote ei enää vastannut muodin vaatimuksia, vanha hylättiin ja hankittiin uusi. Mainonta loi tarpeita hyödykkeille, joita ei aikaisemmin tunnettu. Vannottiin taloudellisen kasvun ja uusien tuotteiden nimeen.

1960 –1970-luvulla alkoivat hälytyskellot soida. Arveltiin, että raaka-aineet loppuvat eivätkä hyödykkeet voi taata maapallon kasvavalle väestölle riittävää hyvinvointia. Saastumista pidettiin todennäköisenä. 2020-luvulla olemme huolestuneita samoista asioista, eniten kuitenkin ilmaston muuttumisesta. Huolet ovat saaneet pohtimaan kasvun hillitsemistä, raaka-aineiden korvaamista toisilla, jätteiden lajittelemista, käyttökelpoisten tavaroiden kierrättämistä ja tuotteiden elinkaaren pidentämistä. Pitkäaikainen kestävyys on alkanut taas tuntua arvokkaalta.

Kierrättäminen on tärkeää olipa kyse romusta, vaatteista tai elintarvikkeista. Ihmisten kohtalo on sidoksissa maapallon antamiin mahdollisuuksiin. Siksi kiertotalouden ympärille tarvitaan hyviä ideoita. Ideoinnin voi aloittaa pohtimalla omia hankintojaan. Oma kotitalous on hyvä kokeilukenttä. Pienistä ajatuksista kasvaa suuria tekoja. Lähdetään liikkeelle!

Mietteitä kiertotaloudesta

      + Hyvä idea on kierrätettäväksi sopiva aineeton tuote.
          Kiertäessään ajatukset muuttuvat paremmiksi.

      + Et voi tehdä kaikkea. Yhdessä muiden kanssa saat aikaan enemmän.

      + Voiko kierrättämällä säästää? Ehkä, jos keskittyy palveluihin ja tuotteisiin,

          joilla on pitkä elinkaari.

      + Kyllä kustannukset aina paikkansa löytävät. Kierrätysmarkkinoillakin on hintansa.

      + Vaikka maapalloa ei voi kiertotaloudella pelastaa, teot luovat toivoa.


Pauli Arola

 Samuli Parosen seura osallistuu Riihimäen kaupungin  kiertotalousviikkoon  13.-19.4.2026. Viikon jokaisena aamuna seura julkaisee blogissaan yhden  kirjoittajan tekstin aiheesta.

Leikkihevosen tarina

Pienikokoinen hevonen seisoo hatarilla kangasjaloillaan etäällä muista leluista. Se ei halua lojua rojukasassa, minne ovat joutuneet lasten hylkäämät tuhannet lelut. Kukaan ei tiedä, mistä ne ovat kotoisin.

      - Laita nuo lelut samaan kasaan! mies sanoo naistyöntekijälle Kierrätyskeskuksessa.

      Hevonen viskataan välinpitämättömästi isoon koriin, joka on täynnä muovi- ja pehmoleluja.

      Surullinen Pikku-Pippi alkaa unelmoida vihreästä niitystä ja vapaudesta. Se sulkee silmänsä Kierrätyskeskuksen kaaokselta ja näkee kauniin aatelisneidon tulevan alas marmoriportaita, kohden hevostallia, jossa Pippi odottaa valmiiksi satuloituna emäntäänsä. Tallimestari auttaa neidon satulaan ja niin lähdetään ulos kartanon portista.

      Hevonen rakastaa linnan neitoa, omistajaansa. He ovat ystäviä keskenään ja ratsastavat yhteisymmärryksen vallitessa.
      - Otetaan vähän tuulta kiinni, Madeleine nauraa, ja he lähtevät laukkaamaan kovaa kyytiä.
      Nyt kuuluu prinssin tulla esiin, mutta ihan vielä ei ole sen aika. Metsä on kaunis ja siellä kasvaa jalosukuisia puita. Ne ovat paksurunkoisia ja tavoittelevat taivasta oksillaan. Pippi hirnahtaa iloisesti ja Madeleine eli "Madde" ohittaa valkoisia, kukkivia ruusupensaita sekä kirsikkapuita. On kevät ja koko metsä on kukassa. Vihreys humisee kaikkialla. Pippi pystyy kuulemaan puiden ja kukkien puheen.
      Madde seisauttaa Pipin joen rantaan. He seisovat siinä hiljaa, nauttien rauhasta ja joen rannalla kukkivista pensaista sekä jokea koristavista kivistä. Virta on matala ja sen yli voisi päästä kahlaamalla.
      - Lähdemmekö Metsänvartijan tuvalle? Madde kysyy.
      Pippiä hiukan arveluttaa joen yli kahlaaminen, koska sen jalat tuntuvat huterilta eikä se ole enää nuori ratsu.

      Pippi herää uneliaasta haaveestaan kauniilla niityllä joen rannassa.
      - Enkö sanonut, että kaikki lelut samaan kasaan? miesääni karjuu vihaisena. - Täällä ei ole työvoimaa, joka tekisi työnsä kunnolla. Kyllähän sen arvaa, kun on kaikenkarvaisia ihmisiä työssä ilman palkkaa.
      Haukuttu rouva tulee järjestämään leluja. Kierrätyskeskus on vasta auennut kellon näyttäessä hiukan yli kymmentä aamupäivällä. Väkeä on vähän ja vihainen mies menee neuvomaan toista työntekijää kassakoneen käytössä. 

      Pippi kuulee kärryjen lähenevän lelukasaa. Kärry on pieni ja tuotu jonkun toimesta läheisestä marketista sinne. Pippi-ratsu on taas surullinen muiden lelujen joukossa. Lapsilla pitää nykyisin olla uusia, hienoja merkkituotteita leikkikaluiksi. Pippi-tuotemerkkiä ei juuri kukaan tunne.
      Iäkäs rouva toppatakissa tulee vinkuvien kärryjen kanssa leluja katsomaan. Ruskean pikku-hepan päätä voi liikuttaa ylös ja alas. Käden tunkeutuessa lelujen joukkoon ne kaikki haluaisivat pois kasasta. Tahtookohan joku minut? leikkikalut ajattelevat toiveikkaina.
      Rouvan hiha hipaisee valkoista hevosta ja käsi noukkii Pipin kasasta. Nyt Pippi näkee rouvan kasvot. Ne ovat aivan tavalliset eikä Pippiä pelota, vaikka rouva heittää sen kärryihinsä. Rouva ottaa myös ruskean pikku-hevosen. Pippi näkee kärryissä kuluneen repun ja puruleluja. Niitä ja kirjoja saa ilmaiseksi. Rouvalla on hiki. Toppatakki lähtee päältä ja lentää kärryihin.

      - Onpa kaunis keramiikkateos, Pippi sanoo Ruskealle hepalle.
      - Taidamme päästä paremman väen kotiin, Ruskea vastaa.
      - Höperö, katso hintaa!
      - Kaksi euroa ja lohkeama ...
      - Minä pidän taiteilijan tekemästä, vaikka siinä olisi virhe, Pippi yrittää sanoa.

      Kärry kulkee ja harjoittelija laskee ostosten hinnaksi 4,75 euroa. Siinä on myös ilmainen kirja, jonka nimi on Ikuisia ajatuksia. Pippi pitää kirjoista. Kirja merkitsee yleensä sitä, ettei ole aivan sivistymätön. Harjoittelija hoitaa asian hyvin ja antaa Lidlin kassin. Tapettirulla on myös ostettu eurolla? Pippi hieman huolestuu, joutuuko tässä keskelle romuja ja roinaa. Rouvan puhelin soi. Siitä tulee ongelma, koska puhelin on toppatakin taskussa.

      - Olen Kierrätyskeskuksessa, en voi puhua. Tulen huomenna käymään.
      Pippi saa raitista ilmaa päästessään ulos. On vielä talvi ja rouva laittaa tavaroita reppuunsa. Tapettirulla ja muut tavarat pääsevät Lidlin kassiin.

Maija Ahlqvist (teksti ja valokuva sekä kuvan kierrätystaide)

Tarina on julkaistu aikaisemmin Maija Ahlqvistin teoksessa Taidetta lampunvarjostimen alta (toim. Lauri Vanhala) 2021.

 Samuli Parosen seura osallistuu Riihimäen kaupungin  kiertotalousviikkoon  13.-19.4.2026. Viikon jokaisena aamuna seura julkaisee blogissaan yhden  kirjoittajan tekstin aiheesta.

Kierrätystä

Mies oli saanut maapalan korvauksena Ensossa olleen oman kodin  menetyksestä. Hänellä oli kova halu rakentaa perheelleen oma koti. 

Mies halusi omakotitalon ja mallina oli rintamamiestalo. Rakennusaika oli hankalaa. Kaikista tarvikkeista oli pulaa. Rautanaulat suoristettiin, sahanpurua ja sanomalehtiä käytettiin eristeenä. Kekseliäisyyttä tarvittiin, kunnes viimein voitiin muuttaa uuteen omaan kotiin.

Sotien jälkeenkin pula-aikoina kaikkea hyödynnettiin. Perheet saivat pitää kotieläimiä jopa kaupunkialueella. Ruuantähteet syötettiin possuille. Vaatteet käytettiin loppuun. Kotona ommeltiin ja valmistettiin vaatteet.

Olot helpottuivat pikkuhiljaa. Suomi maksoi velkansa ja hoiti sotakorvaukset. Siirtolaiset asutettiin. Ajat helpottuivat.

Yrittäminen kannatti. Oltiin opittu puhaltamaan yhteen hiileen. Tehtaita rakennettiin ja asukkaiden elintaso parani. Suomessa suuri osa asukkaista muutti kaupunkeihin ja maatalouden merkitys työpaikkoina väheni.

Jätteiden käsittely oli osittain retuperällä. Kaatopaikat jouduttiin sulkemaan puomeilla ja niiden käyttöä alettiin valvoa. Pian oli pakko oppia käsittelemään jätteitä ja vesistöjen tilaa jo pelkästään ympäristön takia. Ympäristö kiittää tehdyistä parannuksista. Voimme jättää nuorille paremman mallin. Nuorisossa on tulevaisuus ja usko parempaan.

Paljon tehtävää on vielä jäljellä. Uutta opitaan, mutta emme voi unohtaa kiertotalouttakaan. Vanhat tavarat liikkuvat nykyisin ja niille osataan antaa arvoa ja niitä osataan hyötykäyttää.

Marita Engberg

 Samuli Parosen seura osallistuu Riihimäen kaupungin  kiertotalousviikkoon  13.-19.4.2026. Viikon jokaisena aamuna seura julkaisee blogissaan yhden  kirjoittajan tekstin aiheesta.

Open Mic ja blogitempaus 13.-19.4.2026

Ensi viikolla Riihimäen kaupunki viettää kiertotalousviikkoa. Luvassa on monenlaisia teemaan liittyviä tapahtumia (viikon ohjelma). 

Samuli Parosen seura osallistuu viikkoon. Maanantaina 13.4. klo 17-19  Riihimäen kirjastossa on seuran Open Mic -tilaisuus, jossa seuran jäsenet lukevat runojaan ja muita tekstejään. Ohjelmassa on myös musiikkiesityksiä.

Kirjaston ala-aulassa on koko viikon lauantaihin asti pahvilaatikko, jonne voi jättää oman kierrätysideansa. Seura palkitsee parhaan idean.

Samuli Parosen seuran Facebook-sivulta löytyy uusi runo, muu teksti tai yllätys joka päivä.

Täällä blogissa tempaisemme kiertotalousteemalla  maanantaista alkaen viikon ajan. Joka aamu julkaisemme kirjoituksen, joka tarkastelee  kierrätystä joltain kannalta, milloin asiallisesti, milloin huumorin pilke silmäkulmassa.

Otsikkokuva ja sen kierrätystaide: Maija Ahlqvist

Kirjalliset yhteyteni Riihimäelle

Muistan vuosien takaisia yhteyksiäni Riihimäkeen ja riihimäkeläisiin.

 

Osallistuin lehtikirjoittamisen kurssille Hollolan kestikievarissa 1985. Menimme sinne ystäväni, kirjailija Heikki Luoman kanssa. Kurssin ohjasi Riihimäellä vaikuttanut toimittaja, pakinoitsija Matti Saarimäki. Ajattelin, etten tule koskaan kirjoittamaan lehtiin juttuja. Se ei ole mitään taiteellista kuten runot, joita silloin jumaloin ja julkaisin.

 

Jo kahden vuoden päästä tein ensimmäisen artikkelini Etelä-Suomen Sanomiin. Asuin silloin Lahdessa. Syntyi myös juttuja City-lehteen ja maakuntalehtiin. Ensin lehtien avustaminen tuntui ajatuksena tylsältä, mutta kun siihen syventyi, se hurmasi. Sain myös vinkin hankkia Lauri Kotilaisen kirjan Hyvä lehtijuttu. Siitä tuli oiva apu. Pyydettiin minua kesätoimittajaksikin. En tiedä, miksi en mennyt.

 

Olen käynyt liian monta kurssia siihen nähden, mitä muistan niiden sisällöstä. Saarimäen ohjeet kulutin puhki kuten "anna persoonasi näkyä aina", ja "kirjoita rakkausrunokin ilman rakkaus sanaa". Onko tuttua?

 

Riihimäeltä mieleen putkahtaa toinenkin kirjailija, Markku Hattula. Hän on ollut Samuli Parosen seuran puheenjohtaja ja voittanut seuran kirjoituskilpailupalkinnon 1. sijan.

 

Pääsin Maaseudun Sivistysliiton kirjoituskilpailussa toiselle sijalle vuonna 1985, ja yksi tuomareista oli Markku Hattula. Siinä kisassa ykkössijan vetäisi jo aiemmin mainittu TV Kakkosen maalaiskomedioistaan tunnettu Heikki Luoma. Hän sai novellillaan rahaa ja minä runoillani kaksi kirjaa. Huokaisin, no money no honey. Lehtijutuista maksettiin sentään palkkio. En odottanut kirjoittamalla rikastuvani, mutta aina se pieni summa lämmitti pussinpohjaa.

 

Myöhemmin osallistuin 1991 Lahdessa Markku Hattulan ja toimittaja Emma Toivasen vetämälle Radiotyön kurssille. Tuon kurssin seurauksena pääsin tekemään radiohaastatteluja Ylen aikaisen Liisa Kurkelan toimittamaan Kansalaisradio-ohjelmaan. Idea oli, että haastattelujen tekijät eivät olleet ammatiltaan toimittajia.

Asuin Rajamäellä ja siellä oli uhattu lopettaa neuvola. Pienten lasten äitinä tein muun muassa jutun neuvolan tarpeellisuudesta paikallisille korostaen sen toimivuutta muunakin kuin perinteisenä neuvolana. Kuvittelen, että kannanotto tepsi. Neuvolaa ei lopetettu.

 

Aloitin muuten myös omaelämäkerrallisen Villikon vauhtivuodet -kirjani muistelut kurssilla Riihimäellä 2012.

 

Tuntui hyvältä, kun sain kunniakirjan Kaupunkibiisien sanoituskisassa Ö-talossa 2019. Pääsin viiden parhaan joukkoon Riihimäki-sarjassa. Kisaa tuomaroivat Paleface ja Harri Saksala. Sanoitukseni sopisi mihin kaupunkiin tahansa.

 

Riihimäellä käydessäni istahdan usein aseman R-kioskille pullakahveille, käyn taidenäyttelyssä ja Prismassa. Käy sinäkin!  Riksu rullaa!

 

Päivi Lappalainen

              

🌷Päivi Lappalainen valittiin jatkamaan Samuli Parosen seuran puheenjohtajana vuosikokouksessa 30.3.2026. Seuran kotipaikka on Riihimäki. Blogin ylläpito onnittelee puheenjohtajaa ja toivottaa hänelle ja seuralle antoisaa toimintavuotta!

(Otsikkokuva: P. Vuorinen 2025)