Laulunsanojen synty

Laulun sanat voivat syntyä sadoilla tavoilla. Kimmoke saattaa  olla kohtaaminen, kuva, maisema, tapahtuma, yksi sana, väri, kysymys, oivallus, ihan mitä tahansa.

Kolmisen viikkoa sitten syntyi laulu seuraavasti. Kanttori Mervi Koskinen lähetti sähköpostia: Voisitko tehdä laulun syyskuiseen lohtuhuivimessuun, minä säveltäisin sen?

Lohtuhuivi, mikä se on? Seurasi vähän selvittelyä. Jossain päin Suomea olivat seurakuntien ryhmät alkaneet neuloa ja virkata huiveja läheisensä menettäneille. Ihan hyvä idea! Samantyyppinen kuin myssyn ja tossujen teko vastasyntyneille lahjaksi.

Idea otti heti tulta! Aloin kirjoittaa ja teksti läksi eteenpäin. Aika pian tuli  taas postia, sanat olivat saaneet oman sävelmän. Ja 13.9. messussa Laulun ystävät -kuoro esitti Kiitän lohtuhuivista, lisäksi kirkkoväki sai yhtyä kertosäkeeseen. Samalla ihailimme monenvärisiä käsitöitä alttarikaiteella. Aikanaan ne huivit löytävät käyttäjänsä.

          KIITÄN LOHTUHUIVISTA

1. Koditon on rakkaus nyt

    läheinen on lähtenyt.

    Näkymätön maailma

    kerran täytyy kohdata.

2. Yksinään en surussa

    muistele ja vaella.

    Seurakunnan yhteys suo

    toivoa ja kutsuu luo.

             Varjojen maan voittaja

             meille antaa valoa.

             Ylösnousseen suojaan jään

             Hän kutsuu elämään.

3. Kädet ystävälliset

    kutoi lahjat lämpöiset.

    Viluisessa vuoteessa

    kiitän lohtuhuivista.

4. Meitä saata kantamaan

    toisen taakkaa vuorostaan.

    Siunaa seurakunnassa

    arkisia hankkeita.

Pirkko Arola