Kipsutan Hakakatua yksin kotiin päivähoitopaikastani. Likaisenruskea tavarajuna jolkottaa tehtaan ohi. Ohuenharsoinen pakkastuuli puhaltaa perunapellon yli pyyhkien jäätyneitä multavakoja ja omenapuiden varsia kuin myrskyn edellä.
Odotan äitiä. Riisun äidin neulomat sinapinruskeat tumput verannan kaiteelle ja
kaivan vapisevin sormin kaapin nurkasta isältä varastetun Boston-tupakan, jonka olen sinne piilottanut. Sytytän. Imen.
- Ei syty. Äh!
Väärinpäin. Käännän tupakan. Tuhkaa satelee auki olevan takin alla olevan punaisen jerseytunikan rinnuksille. Se on kesätunika, mutta tärkeä. Pidän sitä poolopuseron päällä. Se korostaa vatsani pientä kumpua kuin odottaisin vauvaa. Perhepäivähoitokaverini äiti Tuula odottaa myös vauvaa ja kävelee jotenkin vaikeasti. Se näyttää hienolta. Minulla on rinnat. Keskeltä kahdeksi osaksi aukeava maapalloterotin toimi rintoina. Liiveinä oranssien bikinien yläosa. Haluan tietää millaista on olla aikuinen nainen.
On kokeiltava tupakanpolttoa. Vedän savun syvälle ja jäljittelen kyllästynyttä ilmettä kuin yläkerran Markella, kun joutui kerran lapsenvahdikseni. Yskittää kuin keuhkot repeäisivät. Naapurin seppä Sundelin köpöttää pihaltaan pajaansa kengittämään hevosta. Kyyristyn ja piilotan tupakan hankeen. Näkikö kukaan? Tärisen. Puen tumput ja hyppelen.
Portti kolisee.
Äiti: - Tiälläpä haessoo tupakka. Eekaet se pikkupiru oo vuan polttanna, äiti vilkaisee minuun vaivihkaa ja jatkaa:
- Kääpäs hakemassa vettä. Tässä pittää jo sumpit suaha ja laettoo evästä.
Lähden vesipostille. Äiti kantaa pihan kaivosta saunavedet. Hän juoksuttaa minua hakemaan vielä pikkukaupasta Suomi-makkaraa ja polakan. Isäkin on tullut töistä rakennuksilta kotiin.
- Paula, syömään!
Pottukolikka polttaa. Maiskutan myös isältä töistä jääneen pekonimakkaraleivän. Se on makuuntunut salkussa maukkaaksi ja pullon sisällä ollutta maitoa parempaa ei olekaan.
Ruoan jälkeen isä kaivaa keittiön kuivakaappia.
- Missee ne minun tupakat on?
- Kukapa nuita huolis. Minne lienet kännipäessäs hävittännä? Jos ne jäi sen Teivaalan huoran persieen perjantaina, kun sitä pit koko ilta hytkyttöö...
- Jos ee oes poeka viennä, eehän ne tytöt vielä...
- Minnekäpä se poeka niitä. Piippuahan tuo polttaa.
Isä myhäilee tyytyväisenä ja kaivaa viimein salkustaan uuden askin. Hän riksauttaa koskenkorvapullon ja aukaisee radion. Äiti alkaa hyräillä Iltatuulenviestiä.
- Ette sitten riitele yöllä, sanon ennen saunaan lähtöä.
Sieppaan samettiset aamutossut kaminan päältä kuivumasta jalkaan, Merja-sisko pankolta pyyhkeet. Kipaisemme nopeasti pakkasen läpi lämpöön. Illalla hetekassa haaveilen keltaisesta jättinallesta, jota toivon syntymäpäivälahjaksi. Se on E-kaupassa tarjouksessa.
Päivi Lappalainen
Julkaistu aikaisemmin Kulttuurilehti Eliaksessa nro 1/2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti