Tragedian aiheuttamat haavat ja viillot ovat lähtökohta esikoiskirjailija Aulikki Rundgrenin romaanissa Ilona. Miten jatkaa elämää, kun kaikki on luhistunut yhdessä hetkessä?
Romaanissa perheen isä on tehnyt itsemurhan ja jokainen perheenjäsen joutuu käymään läpi oman surunsa. Vihan, pettymyksen, katkeruuden ja syyllisyyden kautta jokainen rakentuu hitaasti uudelleen, ja on ehkä mahdollista antaa myös anteeksi.
Aiheen vaativuudesta huolimatta kirjailija käy rivakasti kiinni aiheeseen ja onnistuu hyvin. Kirjan kehityskertomus on lukukokemuksena uskottava läheisten sisäisen maailman kuvaajana. Kieli on analyyttistä, tarkkaa ja kaunista. Kielikuvat raikkaita ja persoonallisia. Kirjailija, Pellosta kun on kotoisin, käyttää Tornionjokilaakson murretta Ilonan lapsuuden muistoja kuvatessaan niin elävästi, että lukija lähes kuulee, kuinka joen jäät helisevät.
Vaativasta aiheesta huolimatta myös toivo on mukana kirjassa. Missä? Ehkä juonen säikeissä, ihmisen ikiaikaisessa sinnikkyydessä, halussa rakastaa ja tulla rakastetuksi.
 |
"On Ilonan vuoro tavoitella unelmaansa. Halla, elokuvaohjaaja, sen jo tavoitti. Nuorella Somalla on koko elämä edessä. Yhtenä lokakuun perjantaina kaikki peruuntuu." (Takakannesta. Kustantaja Väyläkirjat 2025.) |
Lea Olkkonen
Kirjailija, sanataideohjaaja Aulikki Rundgren
* kertoo Ilonan kirjoittamisesta Riihimäen kirjaston 1. kerroksen monitoimisalissa tiistaina 20.10. klo 16.30.
* ohjaa sen jälkeen kirjoittajapajan, johon voivat tulla mukaan niin vasta-alkajat kuin kokeneemmat kirjoittajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti