Hämeen kirjailijoita

Samuli Parosen seura julkaisi Peiliin piirretyssä kaupungissa vuonna 2020 pienet henkilökuvat yhdeksästä riihimäkeläiskirjailijasta.

Heitä ovat :

Irma  Airisto, Reko Lundan, Veijo Meri, Samuli Paronen, Tuovi Perttunen, Leena Tiilikka (Suutarla ), Aaro Vakkuri, Juha Vakkuri ja Anja Vammelvuo.

Pari vuotta myöhemmin Hämeen Rahasto jakoi apurahan professori Juhani Niemelle Hämeenlinnan, Riihimäen ja Forssan kirjailijoiden kartoittamiseksi.  Hämeenlinnan kartta on jo valmis ja se löytyy Hämeen Rahaston sivulta. Kannattaa käydä katsomassa! Kartta on myös digitoitu. Riihimäen ja Forssan kartat ovat puolestaan valmistumassa. Yhteensä näistä kaupungeista löytyy 125 kirjailijaa, heistä puolet ovat hämeenlinnalaisia.

Veijo Meri kuuluu Riihimäen ja Hämeenlinnan kartalle. Myös Kyllikki ja Tapani Immonen ovat sekä Riihimäen että Forssan kartalla.

Luulen, että jo kesällä voimme tehdä kaupunkikävelyn näiden noin kolmenkymmenen paikallisen kirjailijan jalanjäljillä. - Uskoisin, että Peiliin piirretyn kaupungin 9 kirjailijaa löytyvät kirjailijapolulta. Keitä muita veikkaisit olevan mukana joukossa?

Entä kuka on suosikkisi paikallisista sanankäyttäjistä? Kerro ja samalla siitä, miksi pidät juuri hänen tavastaan avata maailmaa lukijalle.

Pirkko Arola

Mato-onki ja tilkkuja

JUHANI JA SAMUEL OVAT KÄVELEMÄSSÄ ISÄNSÄ KANSSA JOELLE  KALASTAMAAN. HEILLÄ MOLEMMILLA ON IHAN TAVALLISET MATO-ONGET MUKANA. ISÄLLÄ ON VIRVELI.

      - JUHANI OTITKO MUKAASI MATOASTIAN? KYSYY SAMUEL.

      - OTINHAN MINÄ, SE ON TÄSSÄ ÄIDIN OMPELEMASSA TILKKUKANGASKASSISSA.

      - NO HYVÄ, SANOO SAMUEL.

ÄITI OMPELEE KAIKKEA KIVAA VANHOISTA VAATTEISTA, JOITA EI ENÄÄ KÄYTETÄ. NUKKEJA, NALLEJA, KASSEJA JA VAIKKA SÄNGYNPEITTEITÄ.

Kuva: PV

JOKI EI OLLE KAUKANA HEIDÄN KODISTAAN. MUTTA JOELLE HE EIVÄT SAA MENNÄ ILMAN AIKUISEN SEURAA. KOSKA OVAT VASTA VIISI- JA KUUSIVUOTIAAT TENAVAT.

HE YLITTÄVÄT PELLON, JOSSA ON HEVOSPOLKU. SE VIE  HEVOSAITAUKSEEN, JOSSA ON JUURI RATSASTUSTUNNIT MENOSSA. HE PYSÄHTYVÄT HETKEKSI IHAILEMAAN VALKO-RUSKEAA HEVOSTA.  INKKARIHEVOSTA, JUHANI TOTEAA. AITAUKSEN TAKANA VIRTAA JOKI.  SINNE HE OVAT MENOSSA. JOELLE KALAAN.

      - HEI! MIKÄ TUOLLA HEINIKOSSA ON? HUUTAA SAMUEL.

POJAT JUOKSEVAT PELLOLLE, JOTAIN AURINGOSSA KIILTÄVÄÄ KOHTI. JA PIAN HE HUOMAAVAT RUOHOTUPSUN ALTA PILKOTTAVAN LIMUTÖLKIN.

      - ISÄ ODOTA! HUUTAA JUHANI.

      - MITÄ LÖYSITTE? JOS SE ON TYHJÄ JUOMATÖLKKI, NIIN OTTAKAA  MUKAAN. LAITETAAN SE KOTONA OLEVIEN MUIDEN TYHJIEN TÖLKKIEN SEKAAN. VIEDÄÄN KIERRÄTYKSEEN.

      - ON SE! POJAT KILJUVAT YHTEEN ÄÄNEEN.

PIAN HE SAAPUVAT JOELLE. ASTELEVAT ISÄN PERÄSSÄ JOEN RANNAN LÄHEISYYDESSÄ OLEVALLE NUOTIOPAIKALLE. LASKEVAT MATOASTIAKASSIN JA ONKENSA MAAHAN. ISÄ ALKAA HETI  KALASTELEMAAN. VISKOO VIRVELIÄ VAUHDIKKAASTI, HYVÄ, ETTEI JÄÄ KIINNI KOIVUN ALAOKSIIN. JOLLAKIN NIIN ON KÄYNYTKIN. JA SE JOKU? ON JÄTTÄNYT PUUN OKSAAN ROIKKUMAAN KATKENNEEN SIIMAN, JOSSA ON KOHO KIINNI, EI OLE VAIVAUTUNUT OTTAMAAN SITÄ PUUSTA IRTI.

SAMUELIA HARMITTAA, KUINKA LUONTOON JÄTETÄÄN KAIKENLAISTA  ROMUA. HÄN YLETTYY JUURI JA JUURI KOIVUN ALAOKSAAN JA YRITTÄÄ IRROITTAA SIIMAN. ISÄ HUOMAA SAMUELIN TOUHUT JA TULEE AUTTAMAAN. YHDESSÄ HE SAAVAT SIIMAN IRTI PUUSTA.

JUHANI ON SILLÄ VÄLIN LÖYTÄNYT PIENEN KAPULAN, JONKA YMPÄRI  SAMUEL PYÖRITTÄÄ SIIMAN JA LASKEE SEN MATOSANGON VIERELLE.  SILLÄ AIKAA ISÄ ON SAANUT KAKSI AHVENTA. JA SAMUEL LÖYTÄNYT TAAS  JOTAIN KOTIIN VIETÄVÄÄ.

SAMUEL KANTAA KAKSI OLUTÖLKKIÄ EDELLISEN LÖYTYNEEN TÖLKIN   VIEREEN, JA POJAT KOLUAVAT LÄHISTÖLLÄ OLEVAN JOKAISEN PUSKAN JUUREN. JA LÖYTÄVÄT LISÄÄ TÖLKKEJÄ JA YHDEN LIMSAPULLONKIN. 

HE KERÄÄVÄT KAIKKI SAMAAN PAIKKAAN.

TUNTI JOELLA ON KULUNUT VIKKELÄÄN. POJAT OVAT SIISTINEET JOEN VARTTA TYHJISTÄ JUOMATÖLKEISTÄ.

      - EN YMMÄRRÄ? SANOO JUHANI. MIKSI EIVÄT VOI VIEDÄ ROSKIAAN  POIS? VAAN SOTKEVAT LUONTOA.

      - NO NIIN POJAT, NYT SYÖDÄÄN EVÄÄT. TEHÄN ETTE OLE VIELÄ  KALASTANEET YHTÄÄN. LAITTAKAAHAN MADOT KOUKKUUN JA KÄYKÄÄ TUOHON RANTATÖRMÄLLE ONKIMAAN. NIIN MINÄ LAITAN EVÄSTÄ ESILLE TUOLTA REPUSTANI, ISÄ TUUMAA.

POJAT TOTTELEVAT JA KÄYVÄT ONKIMAAN. SAMUEL SAA HETI APPURAN, SAMOIN JUHANIKIN SAA MYÖS AHVENEN. NYT HEILLÄ ON JO KOTIIN VIETÄVÄKSI YHTEENSÄ NELJÄ AHVENTA.

      - KYLLÄ ON HYVÄT VOILEIVÄT JA MEHUT, POJAT JUTTELEVAT  SYÖDESSÄÄN.

ÄITI ON LAITTANUT BANAANITKIN JOKAISELLE MUKAAN. BANAANIN  KUORET VIEDÄÄN TAKAISIN KOTIIN NIINKUIN KAIKKI MUUKIN JÄTE.

      - TEPÄS OLETTE LÖYTÄNEET PALJON TÖLKKEJÄ. PITÄISKÖHÄN TUO
MATOSANKO KANTAA ILMAN KASSIA KOTIIN. SIINÄHÄN ON SANKA. JA  LAITTAA NUO TÖLKIT JA PULLOT KASSIIN, SANOO ISÄ.

      - JUU TEHDÄÄN NIIN, TUUMAA JUHANI, JOKA LAITTAA JO ONKEAAN
KASAAN.

ISÄ JA SAMUELKIN LAITTAVAT ONKIVÄLINEENSÄ KOTIIN VIENTIKUNTOON.  SITTEN HE LÄHTEVÄT KOTIA KOHTI TYYTYVÄISINÄ SAALIISIINSA, JA RAIKAS ILMA ON TEHNYT KAIKILLE HYVÄÄ.

KOTONA ÄITI KEHUU POIKIA LUONTOYSTÄVÄLLISIKSI MUKULOIKSI JA PERKAA KALAT SEKÄ PAISTAA NE SILLÄ VÄLIN, KUN SAMUEL, JUHANI JA ISÄ KÄYVÄT VIEMÄSSÄ PULLOT JA TÖLKIT KIERRÄTYKSEEN JO KOTONA OLLEIDEN TÖLKKIEN KANSSA. JA POJAT SAAVAT PALAUTUSTÖLKEISTÄ JA PULLOISTA KERTYNEET RAHAT ITSELLEEN. SEN JÄLKEEN HE SYÖVÄT ONKIMANSA KALAT.

Arja Hesenius-Pihlaja 2026

 Samuli Parosen seura osallistuu Riihimäen kaupungin  kiertotalousviikkoon  13.-19.4.2026. Viikon jokaisena aamuna seura julkaisee blogissaan yhden  kirjoittajan tekstin aiheesta.

Keppi-ihminen

Kuva: Titta Kurki

Lähes jokainen on varmasti joskus elämänsä vaiheessa ollut, tai ainakin nähnyt  kyseisen keppi-ihmisen. Keppi-ihmisiä on kaikenikäisissä. Keppi-ihmisen tunnistaa yksinkertaisesti siitä, että hänellä on keppi kädessä.

Mikä siinä onkaan niin mukavaa ottaa se keppi käteen luonnossa kulkiessa. Se ikään kuin tarttuu käteen. Kutsuu jakamaan yhteinen taival. Mikä ihana yksinkertaisuus, mutta niin kiehtova ja sukupolvelta toisille säilyvä.

Näin liikennevaloissa isän ja pojan. Pieni ihminen oli hyvin tyytyväinen saadessaan
kulkea valitsemansa kepin kanssa. Isä varmasti iloitsi myös tästä edullisesta lelusta,
joka todennäköisesti oli löytynyt matkan varrelta ja saattoi päätyä kotiin asti, saattoi
päätyä vaikka kokonaiseen kokoelmaan. Kaikkea on tarjolla runsain mitoin, silti joku yksinkertainen ja kestävä saattaa olla se kaikkein tärkein.

Ei kaiken tarvitse aina olla uutta, voi olla myös vanhaa, lainattua tai.. sinistä.

Välillä on päiviä kun on varaa tuhlata aikaa, mutta ei halua tuhlata rahaa, silloin on
mukava suunnata kirpputorille. Onneksi niitä on paljon ja tavarat vaihtavat omistajaa tiuhaan tahtiin.

Usein päätän olla ostamatta mitään, mutta kummasti saattaa jäädä käteen joku
vastustamaton löytö, joka vasta kotona ikään kuin kertoo, ettei löydäkään
paikkaansa. Silti sen matka jatkuu. Ei ehjää ja hyvää heitetä roskiin vain siksi, että
siihen kyllästyy tai se ei sovikaan värimaailmaan. Aina on joku, jonka värimaailma ja koti voi tarvita juuri sen mistä itse haluaa luopua. Nytkin katsellessani ympärilleni olen iloinen niistä tavaroista jotka ovat olleet jonkun muun, mutta nyt koristavat tai ovat hyödyksi omassa taloudessani, kunnes niiden matka jälleen jatkuu, ja niin huomaan olevani osa kiertotaloutta ja se kuulostaa hyvältä.

Saatamme hieman tarvita keppiä ja porkkanaa, että jatkossakin arvostamme yhä
enemmän kierrätystä ja sen tuomia hyviä puolia.

Titta Kurki

 Samuli Parosen seura osallistuu Riihimäen kaupungin  kiertotalousviikkoon  13.-19.4.2026. Viikon jokaisena aamuna seura julkaisee blogissaan yhden  kirjoittajan tekstin aiheesta.