Karjalassa Viipurin tienoilla syntyi 1800-luvulla Patrakan perheeseen kahdeksan poikaa. Kaksoset kuolivat vauvoina, mutta kuusi veljestä aikuistui ja perusti perheet asuen Karjalassa. Minun isoisäni oli heistä nuorin. Kolmen veljeksen jälkeläisestä tuli kirjailija. Marjukka Patrakka ja Anu Patrakka ovat säilyttäneet suvun nimen. Mutta minun äitini oli os. Patrakka.
Miksi joku alkaa ilmaista itseään kirjoittamalla?? Miksi olen kirjoittanut lapsesta alkaen? Miksi olen julkaissut kirjoja? Siinäpä kysymys, johon en osaa vastata. Onko kysymys perinnöllisestä taipumuksesta?
Olen seurannut kiinnostuksella Marjukan ja Anun kirjoittamista. Voit googlata heidän teoksiaan. Marjukka on kirjoittanut karjalaisuuteen liittyviä tietoteoksia sieltä Antrean Vuoksenrannan pitäjistä, koulutukseltaan hän on kansatieteilijä, joka teki lisensiaattityönsä helsinkiläisestä Hagertien romanisuvusta. Marjukan päivätyö oli kirjastossa.
Vastikään sain häneltä viehättävän lasten kuvakirjan Šuuri kondie (Suuri karhu), jonka on kuvittanut Ritva Lampivuo. Julkaisija on Tverinkarjalaisten ystävät ry. Kirja on käännetty myös lyydin kielelle, jolle Marjukka on kirjoittanut muutakin.
Anu Patrakka puolestaan kirjoittaa Portugalissa dekkareita. Hänen kustantajansa on Otava. Kirjahyllyssäni on hänen kirjansa Totuuden portaat, jossa Rui Santos niminen poliisi selvittää rikosta. Ostin kirjan aikanaan, kun olin kirjan julkistamistilaisuudessa helsinkiläisessä kirjastossa.
Anun muutkin tarinat tapahtuvat Portugalissa. Hän valotti valintaansa sähköpostitse: "Jo pikkutyttönä kuulemma sanoin, että minusta tulee isona kirjailija, ja muistan kyllä tämän 'päätöksen' ahmiessani kirjoja Porvoon kirjastossa. Tämä pitkän tähtäimen tavoite konkretisoitui vasta keski-iässä, kun liike-elämän palveluksessa kuluneiden vuosien jälkeen alkoi tuntua siltä, että nyt täytyy tehdä jotain muuta. - Kirjailijan ammatti on siitä kiitollinen, että sitä voi tehdä missä vain ja voi luoda omat päivärutiininsa. Varjopuolena on se, että aika yksinään saa naputella. Onneksi on kirjamessuja ja lukijatapaamisia jne."
Minä puolestani olen teologi, jonka julkaisuista löytyy oppikirjoja, musiikkinäytelmiä, runoja, aforismeja, romaaneja sekä laulukokoelmia (sanoittajana). Itsekin muistan lapsena sanoneeni kotona, että haluaisin kirjoittaa isona kirjoja. Viihdyin myös Mikkelin kirjaston käyttäjänä.
Näin me kolme olemme kulkeneet omia polkujamme. Sekä Anun että minun juttuja löytyy myös tarinavirta.fi sivulta.
*** *** *** *** *** ***
Kesä kirjoittaa meille suurella valokynällään vihreitä ajatuksia.
Valitsen kirjan tai toisen ihmisen. Sitä en voi valita, miten he lukevat minua.
Jos puhuu omaa kieltään on kotonaan kaikkialla.
Sanojen muoti muuttuu kuin vaatteiden.
Ajatuksen kalastajalla on ääretön meri, mutta lyhyt siima.
Pirkko Arola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti