Aforismikaupunki

Olimme tällä viikolla Riihimäen kirjaston Samuli Parosen salissa vastaanottamassa uutta kirjaa maailmaan. Huonetta juhlisti lisäksi kuvataidekoulun oppilaiden kevätnäyttely. Kuvat seinillä yltympäri olivat ällistyttävän taitavasti tehtyjä, myös kolmiulotteiset, muovaillut työt kiinnostavia.

Nyt keskityimme kuuntelemaan Pauli Arolaa, joka esitteli keskustellen Suuri Rantatie -teoksensa syntyprosessia ja lopputulosta. Pohjana kirjassa on yksi Suomen vanhimmista teistä, joka kulki monen paikkakunnan kautta Turusta Viipuriin jo 1200-luvulta alkaen. Aika, valtioiden rajat ja matkustustavat vaihtelivat ja kirjoittaja kävi vuoropuhelua menneisyyden, nykyisyyden, tulevaisuuden sekä lukijansa kanssa.

Pauli Arola ja Suuri Rantatie 26.5.2026

Monenlaista uutta opimme ja tarkistimme vanhoja mielikuviamme asioista.
Luonnehdittuaan aforismin lajeja, mm. terävää, nuolimaista, uutta oivaltavaa aforismia ja välillä kovasti muotia ollutta lyyristä aforismia, joka tulee lähelle runoa, kirjoittaja paljasti, että on omassa pohdinnassaan tavoitellut dialogista aforismia.

Heitänkin pallon lukijalle. Toivottavasti pääset dialogiin tekstin kanssa. Kirja löytyy ennen pitkää kirjastosta sekä fyysisenä kirjana että e-kirjana.

Samuli Parosen seuran entinen puheenjohtaja Matti Kettunen kaavaili, että Riihimäestä tulisi joskus aforismikaupunki. Mistä moinen toive! Varmaan siksi, että täällä on matkan varrella harrastettu aforismin kirjoittamista seurammekin puitteissa. Itse olen kirjoittanut kolme kokoelmaa. Aforismeja on lähtenyt monesta kynästä.

Mutta merkittävin aforistikkomme oli Samuli Paronen itse. Hänen kokoelmansa Maailma on sana, 1974 on yltänyt klassikoksi. Parosen aforismit saivat huomiota, kun Kekkonen siteerasi niitä aikanaan  uudenvuodenpuheessaan.

Joko Parosen mietelmät ovat aikansa eläneitä? Ei ollenkaan. Se, mitä hän sanoi pienen ihmisen köyhyydestä yhteiskunnan puristuksessa tai sodan julmuudesta, on mitä ajankohtaisinta edelleen.

Aforismi johon välillä palaan: "Katselen maisemaa, se tulee minuun, eikä mikään ole pois tulevilta, kun lähden."

Pirkko Arola