Kirjalliset yhteyteni Riihimäelle

Muistan vuosien takaisia yhteyksiäni Riihimäkeen ja riihimäkeläisiin.

 

Osallistuin lehtikirjoittamisen kurssille Hollolan kestikievarissa 1985. Menimme sinne ystäväni, kirjailija Heikki Luoman kanssa. Kurssin ohjasi Riihimäellä vaikuttanut toimittaja, pakinoitsija Matti Saarimäki. Ajattelin, etten tule koskaan kirjoittamaan lehtiin juttuja. Se ei ole mitään taiteellista kuten runot, joita silloin jumaloin ja julkaisin.

 

Jo kahden vuoden päästä tein ensimmäisen artikkelini Etelä-Suomen Sanomiin. Asuin silloin Lahdessa. Syntyi myös juttuja City-lehteen ja maakuntalehtiin. Ensin lehtien avustaminen tuntui ajatuksena tylsältä, mutta kun siihen syventyi, se hurmasi. Sain myös vinkin hankkia Lauri Kotilaisen kirjan Hyvä lehtijuttu. Siitä tuli oiva apu. Pyydettiin minua kesätoimittajaksikin. En tiedä, miksi en mennyt.

 

Olen käynyt liian monta kurssia siihen nähden, mitä muistan niiden sisällöstä. Saarimäen ohjeet kulutin puhki kuten "anna persoonasi näkyä aina", ja "kirjoita rakkausrunokin ilman rakkaus sanaa". Onko tuttua?

 

Riihimäeltä mieleen putkahtaa toinenkin kirjailija, Markku Hattula. Hän on ollut Samuli Parosen seuran puheenjohtaja ja voittanut seuran kirjoituskilpailupalkinnon 1. sijan.

 

Pääsin Maaseudun Sivistysliiton kirjoituskilpailussa toiselle sijalle vuonna 1985, ja yksi tuomareista oli Markku Hattula. Siinä kisassa ykkössijan vetäisi jo aiemmin mainittu TV Kakkosen maalaiskomedioistaan tunnettu Heikki Luoma. Hän sai novellillaan rahaa ja minä runoillani kaksi kirjaa. Huokaisin, no money no honey. Lehtijutuista maksettiin sentään palkkio. En odottanut kirjoittamalla rikastuvani, mutta aina se pieni summa lämmitti pussinpohjaa.

 

Myöhemmin osallistuin 1991 Lahdessa Markku Hattulan ja toimittaja Emma Toivasen vetämälle Radiotyön kurssille. Tuon kurssin seurauksena pääsin tekemään radiohaastatteluja Ylen aikaisen Liisa Kurkelan toimittamaan Kansalaisradio-ohjelmaan. Idea oli, että haastattelujen tekijät eivät olleet ammatiltaan toimittajia.

Asuin Rajamäellä ja siellä oli uhattu lopettaa neuvola. Pienten lasten äitinä tein muun muassa jutun neuvolan tarpeellisuudesta paikallisille korostaen sen toimivuutta muunakin kuin perinteisenä neuvolana. Kuvittelen, että kannanotto tepsi. Neuvolaa ei lopetettu.

 

Aloitin muuten myös omaelämäkerrallisen Villikon vauhtivuodet -kirjani muistelut kurssilla Riihimäellä 2012.

 

Tuntui hyvältä, kun sain kunniakirjan Kaupunkibiisien sanoituskisassa Ö-talossa 2019. Pääsin viiden parhaan joukkoon Riihimäki-sarjassa. Kisaa tuomaroivat Paleface ja Harri Saksala. Sanoitukseni sopisi mihin kaupunkiin tahansa.

 

Riihimäellä käydessäni istahdan usein aseman R-kioskille pullakahveille, käyn taidenäyttelyssä ja Prismassa. Käy sinäkin!  Riksu rullaa!

 

Päivi Lappalainen

              

🌷Päivi Lappalainen valittiin jatkamaan Samuli Parosen seuran puheenjohtajana vuosikokouksessa 30.3.2026. Seuran kotipaikka on Riihimäki. Blogin ylläpito onnittelee puheenjohtajaa ja toivottaa hänelle ja seuralle antoisaa toimintavuotta!

(Otsikkokuva: P. Vuorinen 2025)

Mikä aforismeissa viehättää?

Olen kirjoittanut pari vuotta aktiivisesti aforismeja. Aloittamisesta on kulunut niin vähän aikaa, että voi hyvin perustein ihmetellä, mikä niissä viehättää.

Harrastin nasevaa sanailua, mutta en ymmärtänyt pitää sitä kirjallisuutena. Muuan työtoverini sanoi tokaisujani arolismeiksi. Kun Samuli Parosen seuran entinen puheenjohtaja Matti Kettunen sairastui, joku ehdotti, että Matille koottaisiin tervehdys, johon kukin osallistuisi mieleisellään tavalla. Matti oli puhunut lämpimästi aforismeista ja kaavaillut Riihimäkeä jopa aforismikaupungiksi. Päätin koota Matille sikermän ajatelmia. Aforismien kirjoittaminen alkoi pyöriä mielessäni tervehdyksen kokoamisen jälkeen. Voisihan niiden kirjoittamista yrittää, tuumin. Rohkaisua sain vaimoltani Pirkolta.

Ikävuodet antoivat lopullisen sysäyksen. Olin tullut elämänvaiheeseen, jossa tunsin
tarvetta selvitellä suhdettani sekä vanhenemiseen että maailmanmenoon. Maailma muuttui niin nopeasti, että muutoksia ei voinut jättää kommentoimatta. Sitä olen tehnyt kirjoittamalla ajatelmia. Pohdin, mutta en halua julistaa enkä  tarjota valmiita vastauksia. Minulle aforismit ovat keino kyseenalaistaa vakiintuneita käsityksiä, kiinnittää huomiota epäkohtiin ja arvioida tulevaisuutta. Ajatelmat ovat keskustelupuheenvuoroja.

Aforismeissa viehättää niiden iskevyys. Niiden avulla voi iskeä naulan kantaan ja herättää lukijat ajattelemaan omilla aivoillaan. Tietotekstit syntyvät hitaammin. Aforismien kirjoittaminen on jännittävä uusi haaste. Esikoiskokoelmani Januksen kahdet kasvot ilmestyi vuonna 2025. Kuluvana keväänä ilmestyy uusi kokoelma, Suuri Rantatie.  Kirjoittamista on vaikea lopettaa, kun on sen makuun päässyt.

 Kirjan julkaisija: Samuli Parosen seura 2025.

Graafinen suunnittelu ja taitto Anne Ikonen.

Ihmisarvo

     + Jos ihmisarvoon voisi sijoittaa, sitä voisi myydä tarvitseville.

     + Onko voima ihmisen arvon mitta?
         Ei kai ihmisiä voi härkään verrata.

     + Tavallisten ihmisten kanssa on tultava toimeen, kun täydellisiä ei ole saatavilla.

     + Hyväksyminen ei ulotu kaikkiin, mahtaako olla edes kaikille tarkoitettukaan?

     + Ajatteleminen on tie lähimmäisten hyväksymiseen ja avain ihmisarvon ymmärtämiseen.

Pauli Arola

Kiehtova kieli

Yksi kiehtova ilmiö on ihmisten tyyli. Miten Sibeliuksen musiikin tunnistaa ennen pitkää sitä kuunnellessaan ja nähdessään pätkän Tšehovin novellista tai Aleksis Kiven luontokuvauksesta arvaa kohta kirjoittajan. 

Kieli on kuin vesi, joka on eri tavoin liikkeellä meren vaahtopäänä tai pienenä lirittävänä purona yllättävässä maastossa. Ilmankos lukemisen ystäviä riittää, kun valinnan varaa löytyy!

Vastaavasti asiatyylillä, sanomalehtikielellä kirjoitettua kaunokirjallisuutta ei monikaan jaksa lukea, eikä sen kirjoittajaa tunnista, ellei kurkista kirjan kannesta.  Joku onkin verrannut moneen kertaan samalla tavalla käytettyä kieltä kerran syötyyn ruokaan. Se ei ole enää tuoretta. Tässäpä haastetta meille kirjoittajille!

Miten oma, ainutlaatuinen kieli ja tyyli syntyy? Kai se alun perin kasvaa siitä, ettei meitä löydy täältä kahta samanlaista. Lisäksi elämän vaiheet muokkaavat, niin kuin puuta, joka saa tuulta, sadetta, myrskyä ja hellivää päivänpaistetta oksilleen ja juurilleen.

Kirjoittajaa koulivat tehokkaasti toiset kertojat. Lukeminen on parasta sytykettä.

Jää vielä  jäljelle  jotain sanomatonta. Siksi uusien kertojien  kannattaa tarttua kynään, jos eivät ole jo sitä tehneet!

''' Kasvaakseen siemenen on rikottava suojakuorensa.

''' Taide synnyttä löytymättömän. Löytymätön synnyttää taiteen.

''' Jos puhuu omaa kieltään on kotonaan kaikkialla.

                                                    (Aforismit ovat Pirkko Arolan aforismikirjoista.)

Pirkko Arola