Pienikokoinen hevonen seisoo hatarilla kangasjaloillaan etäällä muista leluista. Se ei halua lojua rojukasassa, minne ovat joutuneet lasten hylkäämät tuhannet lelut. Kukaan ei tiedä, mistä ne ovat kotoisin.
- Laita nuo lelut samaan kasaan! mies sanoo naistyöntekijälle Kierrätyskeskuksessa.
Hevonen viskataan välinpitämättömästi isoon koriin, joka on täynnä muovi- ja pehmoleluja.
Surullinen Pikku-Pippi alkaa unelmoida vihreästä niitystä ja vapaudesta. Se sulkee silmänsä Kierrätyskeskuksen kaaokselta ja näkee kauniin aatelisneidon tulevan alas marmoriportaita, kohden hevostallia, jossa Pippi odottaa valmiiksi satuloituna emäntäänsä. Tallimestari auttaa neidon satulaan ja niin lähdetään ulos kartanon portista.
Hevonen rakastaa linnan neitoa, omistajaansa. He ovat ystäviä keskenään ja ratsastavat yhteisymmärryksen vallitessa.
- Otetaan vähän tuulta kiinni, Madeleine nauraa, ja he lähtevät laukkaamaan kovaa kyytiä.
Nyt kuuluu prinssin tulla esiin, mutta ihan vielä ei ole sen aika. Metsä on kaunis ja siellä kasvaa jalosukuisia puita. Ne ovat paksurunkoisia ja tavoittelevat taivasta oksillaan. Pippi hirnahtaa iloisesti ja Madeleine eli "Madde" ohittaa valkoisia, kukkivia ruusupensaita sekä kirsikkapuita. On kevät ja koko metsä on kukassa. Vihreys humisee kaikkialla. Pippi pystyy kuulemaan puiden ja kukkien puheen.
Madde seisauttaa Pipin joen rantaan. He seisovat siinä hiljaa, nauttien rauhasta ja joen rannalla kukkivista pensaista sekä jokea koristavista kivistä. Virta on matala ja sen yli voisi päästä kahlaamalla.
- Lähdemmekö Metsänvartijan tuvalle? Madde kysyy.
Pippiä hiukan arveluttaa joen yli kahlaaminen, koska sen jalat tuntuvat huterilta eikä se ole enää nuori ratsu.
- Otetaan vähän tuulta kiinni, Madeleine nauraa, ja he lähtevät laukkaamaan kovaa kyytiä.
Nyt kuuluu prinssin tulla esiin, mutta ihan vielä ei ole sen aika. Metsä on kaunis ja siellä kasvaa jalosukuisia puita. Ne ovat paksurunkoisia ja tavoittelevat taivasta oksillaan. Pippi hirnahtaa iloisesti ja Madeleine eli "Madde" ohittaa valkoisia, kukkivia ruusupensaita sekä kirsikkapuita. On kevät ja koko metsä on kukassa. Vihreys humisee kaikkialla. Pippi pystyy kuulemaan puiden ja kukkien puheen.
Madde seisauttaa Pipin joen rantaan. He seisovat siinä hiljaa, nauttien rauhasta ja joen rannalla kukkivista pensaista sekä jokea koristavista kivistä. Virta on matala ja sen yli voisi päästä kahlaamalla.
- Lähdemmekö Metsänvartijan tuvalle? Madde kysyy.
Pippiä hiukan arveluttaa joen yli kahlaaminen, koska sen jalat tuntuvat huterilta eikä se ole enää nuori ratsu.
Pippi herää uneliaasta haaveestaan kauniilla niityllä joen rannassa.
- Enkö sanonut, että kaikki lelut samaan kasaan? miesääni karjuu vihaisena. - Täällä ei ole työvoimaa, joka tekisi työnsä kunnolla. Kyllähän sen arvaa, kun on kaikenkarvaisia ihmisiä työssä ilman palkkaa.
Haukuttu rouva tulee järjestämään leluja. Kierrätyskeskus on vasta auennut kellon näyttäessä hiukan yli kymmentä aamupäivällä. Väkeä on vähän ja vihainen mies menee neuvomaan toista työntekijää kassakoneen käytössä.
- Enkö sanonut, että kaikki lelut samaan kasaan? miesääni karjuu vihaisena. - Täällä ei ole työvoimaa, joka tekisi työnsä kunnolla. Kyllähän sen arvaa, kun on kaikenkarvaisia ihmisiä työssä ilman palkkaa.
Haukuttu rouva tulee järjestämään leluja. Kierrätyskeskus on vasta auennut kellon näyttäessä hiukan yli kymmentä aamupäivällä. Väkeä on vähän ja vihainen mies menee neuvomaan toista työntekijää kassakoneen käytössä.
Pippi kuulee kärryjen lähenevän lelukasaa. Kärry on pieni ja tuotu jonkun toimesta läheisestä marketista sinne. Pippi-ratsu on taas surullinen muiden lelujen joukossa. Lapsilla pitää nykyisin olla uusia, hienoja merkkituotteita leikkikaluiksi. Pippi-tuotemerkkiä ei juuri kukaan tunne.
Iäkäs rouva toppatakissa tulee vinkuvien kärryjen kanssa leluja katsomaan. Ruskean pikku-hepan päätä voi liikuttaa ylös ja alas. Käden tunkeutuessa lelujen joukkoon ne kaikki haluaisivat pois kasasta. Tahtookohan joku minut? leikkikalut ajattelevat toiveikkaina.
Rouvan hiha hipaisee valkoista hevosta ja käsi noukkii Pipin kasasta. Nyt Pippi näkee rouvan kasvot. Ne ovat aivan tavalliset eikä Pippiä pelota, vaikka rouva heittää sen kärryihinsä. Rouva ottaa myös ruskean pikku-hevosen. Pippi näkee kärryissä kuluneen repun ja puruleluja. Niitä ja kirjoja saa ilmaiseksi. Rouvalla on hiki. Toppatakki lähtee päältä ja lentää kärryihin.
Iäkäs rouva toppatakissa tulee vinkuvien kärryjen kanssa leluja katsomaan. Ruskean pikku-hepan päätä voi liikuttaa ylös ja alas. Käden tunkeutuessa lelujen joukkoon ne kaikki haluaisivat pois kasasta. Tahtookohan joku minut? leikkikalut ajattelevat toiveikkaina.
Rouvan hiha hipaisee valkoista hevosta ja käsi noukkii Pipin kasasta. Nyt Pippi näkee rouvan kasvot. Ne ovat aivan tavalliset eikä Pippiä pelota, vaikka rouva heittää sen kärryihinsä. Rouva ottaa myös ruskean pikku-hevosen. Pippi näkee kärryissä kuluneen repun ja puruleluja. Niitä ja kirjoja saa ilmaiseksi. Rouvalla on hiki. Toppatakki lähtee päältä ja lentää kärryihin.
- Onpa kaunis keramiikkateos, Pippi sanoo Ruskealle hepalle.
- Taidamme päästä paremman väen kotiin, Ruskea vastaa.
- Höperö, katso hintaa!
- Kaksi euroa ja lohkeama ...
- Minä pidän taiteilijan tekemästä, vaikka siinä olisi virhe, Pippi yrittää sanoa.
Kärry kulkee ja harjoittelija laskee ostosten hinnaksi 4,75 euroa. Siinä on myös ilmainen kirja, jonka nimi on Ikuisia ajatuksia. Pippi pitää kirjoista. Kirja merkitsee yleensä sitä, ettei ole aivan sivistymätön. Harjoittelija hoitaa asian hyvin ja antaa Lidlin kassin. Tapettirulla on myös ostettu eurolla? Pippi hieman huolestuu, joutuuko tässä keskelle romuja ja roinaa. Rouvan puhelin soi. Siitä tulee ongelma, koska puhelin on toppatakin taskussa.
- Olen Kierrätyskeskuksessa, en voi puhua. Tulen huomenna käymään.
Pippi saa raitista ilmaa päästessään ulos. On vielä talvi ja rouva laittaa tavaroita reppuunsa. Tapettirulla ja muut tavarat pääsevät Lidlin kassiin.
Pippi saa raitista ilmaa päästessään ulos. On vielä talvi ja rouva laittaa tavaroita reppuunsa. Tapettirulla ja muut tavarat pääsevät Lidlin kassiin.
Maija Ahlqvist (teksti ja valokuva sekä kuvan kierrätystaide)
Tarina on julkaistu aikaisemmin Maija Ahlqvistin teoksessa Taidetta lampunvarjostimen alta (toim. Lauri Vanhala) 2021.
Samuli Parosen seura osallistuu Riihimäen kaupungin kiertotalousviikkoon 13.-19.4.2026. Viikon jokaisena aamuna seura julkaisee blogissaan yhden kirjoittajan tekstin aiheesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti